Sarjat auki- Palvelus suomalaisen kiekon kehittymiselle ja näkyvyydelle

Hyvää torstai- iltaa ja tervetuloa taas pitkästä aikaa uuden blogin pariin!

Heti näin alkuun hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!



Nyt on ollut taas blogin puolella hetken aikaa hiljaista, koska en ole vain yksinkertaisesti keksinyt, että mistä saisin hyvän jutun aiheen.
Olin niin sanotusti mietintä tauolla ja nyt olen taas keksinyt aiheita, joista olen ajatellut kirjoittaa.


Tänään kerron teille oman mielipiteeni asiasta, joka on jo kauan aikaa puhuttanut tavalla tai toisella kiekkoa seuraavia suomalaisia.
Tämä asia pyörii koko ajan ihmisten huulilla ja tästä asiasta on monta näkökantaa, eikä tämän asian pyörittäminen mediassakaan taatusti lopu.

Liiga aukaistava urheilullisuuden nimissä.

Asia, josta siis puhutaan, on liigan aukaiseminen ja sitä kautta urheilullisuuden ja kiinnostavuuden lisääminen suomalaisessa jääkiekossa.

Mestikselle tuli tälle kaudelle uusi suunnitelma, jonka tarkoituksena on kehittää sarjan markkinointia ja näkyvyyttä sille tasolle, jossa se oli 2010-luvun alkupuolella.
Tämä on mielestäni erittäin hyvä asia, että sarjaa koitetaan saada enemmän näkyviin ja puskettua eteenpäin, koska itsekin jo monen kauden ajan Mestistä seuranneena voin sanoa, että peli siellä on erittäin viihdyttävää ja vauhdikasta.
Myös Liiga on mennyt eteenpäin tämän vauhdikkuuden kanssa, mikä sekin on vain ja ainoastaan hyvä asia kehityksen kannalta.

Tässä koko kupletissa on kuitenkin yksi iso haitta, jota haluan teille tässä hiukan avata omasta näkökulmastani.

Kysymys on juuri yhdestä ja tietystä asiasta, joka avaisi kaikki solmut ja se on vain ja ainoastaan liigan aukaiseminen.
Se toisi jo aivan uuden ulottuvuuden ja ihmisiä alkaisi sitä kautta enemmän kiinnostaa suomalainen kiekko.
Tuttu piirre nykyisessä sarjajärjestelmässä on kuta kuinkin seuraavanlainen, jota ainakin itse ajattelen tietynlaisena asioiden ketjuna.

Liigassa pelataan loppukaudesta aivan liikaa pelejä, joissa kummallakaan joukkueella ei ole enää minkäänlaista panosta pelata. Tämä taas johtaa siihen, että häntäpään joukkueet alkavat jo Tammi-Helmikuun aikana myymään parhaita pelaajiaan pois.
Tähän on mielestäni toinenkin syy, kuin vain pelkästään huono menestyminen sarjassa ja panoksettomat pelit.
Se on se, että kun parhaita pelaajia myydään ja sarja on kaiken lisäksi suljettu, niin ihmisetkään eivät enää löydä halliin lainkaan.
Tämä pakottaa monet seurat pakon omaisestikin myymään pelaajiaan, jotta seuran taloudellinen tulos ei olisi kauden jälkeen niin paljoa pakkasella.
Olen itsekin huomannut, kun käyn paljon pelejä kauden aikana Mestiksen ja Liigan puolella seuraamassa, että kun nämä kaikki kohdat nidotaan yhteen, niin pelejä käyvät seuraamassa vain enimmäkseen ne, jotka käyvät hallilla muutenkin melkein joka pelissä.
Tämä nykyinen strategia ei tuo uusia ihmisiä hirveästi halliin ja tämä jos joku on huolestuttava asia.
Totta kai yleisömääriin vaikuttavat myös muutkin tekijät, kuten esimerkiksi Telia, joka näyttää Liigasta kaikki ottelut ja Elisa viihde puolestaan näyttää kaikki Mestiksen ottelut.
Lisäksi tietysti vaikuttavat myös lippujen hinnat, joista on käyty koko alkukauden keskusteluja monella taholla.
Uskon kuitenkin vahvasti siihen, että ihmiset (ne uudetkin seuraajat) kiinnostuisivat varmasti enemmän seuraamaan kiekkoa, jos Liiga avattaisiin ja olisi kauden aikana enemmän otteluita, joissa on panosta pelata.

Mestis pelkästään kasvattisarja?

Luin syksyllä ennen kauden alkua jatkoajan artikkelin, jossa kerrottiin, että Mestis vetää aikaisemmilta kausilta tutut palkintorahat seuroilta kokonaan pois.

Tarkoitus on käyttää nämä rahat sarjan markkinointiin ja näkyvyyden kehittämiseen, jotta tulevaisuudessa voitaisiin jakaa menestyneimmille seuroille isompia palkintoja kauden menestyksestä.

Tässä ei ole omasta mielestäni sinänsä mitään väärää, koska Mestis on hyvä sarja, jossa on viihdyttäviä pelejä joka ilta ja tätä pitäisi saada ehdottomasti enemmän näkyviin ns muuna, kuin "kasvattajasarjana" Liigalle.

Tässä ajattelussa omaan silmääni näkyy kuitenkin suljetun Liigan lisäksi ysi iso haitta.

Kun Liiga suljettiin, Mestiksen seurat saivat palkintona menestymisestään huomattavan summan rahaa, joka on näille muutenkin jo suhteellisen pienellä budjetilla operoiville seuroille valtavan iso plusmerkki seuraavaa kautta ja muutenkin toimintaa ajatellen.
Tilanne on tällä hetkellä kuitenkin sellainen, että Mestiksen johtoporras on tältä kaudelta ottanut palkintorahat kokonaan seuroilta pois.
Ja vaikka tämäkin asia oli seurojen tiedossa jo ennen kauden alkua, niin siitäkin huolimatta olen henkilökohtaisesti ihmeissäni tästä järjestelystä ja toimintatavasta.
Syksyllä julkaistiin uutisia monissa eri medioissa siitä, että aikaisemmilla kausilla jaetut palkintorahat käytetään tällä kaudella Mestiksen markkinointi- ja kehitystyöhön.
Tässä ajatuksessa ei ole todellakaan mitään huonoa ja itse olen suurimmilta osin iloinen, että Mestistä yritetään sarjana markkinoida ylöspäin.
Ongelmakohtia näen tässä kuitenkin tällä hetkellä kaksi seikkaa.

Ensimmäinen ongelmakohta on juuri se tämän kirjoituksen ydin, eli juuri se, että Liiga pysyy kiinni.
Se vaikeuttaa huomattavasti sarjan kehittämistä ja markkinointia, joka eittämättä näkyy myös sitä kautta yleisökatona.
Ja vaikka seurat Mestiksessä yrittäisivätkin markkinoida omaa seuraansa ja sitä kautta sarjaa, niin aina päätään nostaa ihmisten huulille se ajatus, että kun Liiga on suljettu, ei Mestistä oikein saa vietyä eteenpäin hyvänä tuotteena.

Toisena ongelmana näen sen, että palkintorahojen pois ottaminen tarkoittaa kylmästi kärjistettynä sitä, että Mestiksessä ei tällä kaudella pelata niin sanotusti "mistään."
Sitäkin kautta näin ollen sarjaa on erittäin haastavaa lähteä markkinoimaan ja ihmisiä on vaikea saada halliin.
Itse käyn viikoittain katsomassa Mestistä ja liigaakin tulee käytyä katsomassa melko tiiviiseen tahtiin.
Molempia sarjoja paikan päällä nähneenä satoja otteluita voin sanoa, että varsinkin Mestiksessä ainakin täällä omalla paikkakunnallani lähestulkoon aina hallilla tulevat vastaan samat ihmiset.
Nämä ihmiset ovat mitä suuremmalla todennäköisyydellä siellä siksi, että tykkäävät jääkiekosta sen verran paljon, eivätkä ajattele nykyistä tilannetta sen isommin, vaikka heilläkin (kuten myös minulla) nykyinen tilanne käy aika usein mielessä.

Liigassa tämä suljettuna pysyminen näkyy parhaiten sillä tavalla, että kun joukkue valahtaa esimerkiksi joulun jälkeen sarjan häntäpäähän, alkaa näiden joukkueiden vahvana terminä nykypäivänä käytetty tyhjennysmyynti.
Tämä alkaa viemään uskoa monilta kannattajilta seuraa kohtaan, koska faneille annetaan ikään kuin viesti, että "olemme luovuttaneet tämän kauden osalta" ja tämä näkyy heti yleisömäärissä.
Suljettu sarja antaa kuitenkin mahdollisuuden näille myynneille ja näin ollen pelien taso eittämättä laskee kevättä kohti.
Positiivista tässä on ainoastaan se, että seurat eivät välttämättä joudu taloudellisesti niin koviin hankaluuksiin, jos myyvät kärkipelaajiaan pois ja varsinkin vielä jos kausi on muutenkin taloudellisesti sujunut heikommin, niin tämä antaa mahdollisuuden hiukan hengittää.

Panosta peleihin- kiinnostus tapissa

Mutta siitä huolimatta vaikka Mestiksen seuroilla ei olisikaan kauden jälkeen edellytyksiä nousta Liigaan, pitäisi se mahdollisuus kuitenkin näille joukkueille suoda.
Liigan avaaminen lisäisi ihmisten kiinnostavuutta Mestistä kohtaan, yleisömäärät kasvaisivat, lisäisivät näkyvyyttä, markkinointi tehostuisi, syitä on vaikka kuinka ja paljon.
Mutta ennen kaikkea tärkeimpänä se, että Mestis saisi tätä kautta enemmän arvoa kilpailullisena sarjana, eikä vain kantaisi nyt ikävää leimaa vain ns "kasvattajasarjana."

Liigassa tämä näkyisi siten, että häntäpään joukkueillakin olisi panosta pelata kevääseen asti kovia pelejä, eikä myydä parhaimpia pelaajiaan jo esimerkiksi tammikuussa muualle.
Tämä lisäisi myös fanien kiinnostusta tulla hallille loppuun asti, vaikka joukkue pelaisi esimerkiksi liigakarsinnoissa, koska niissä on panosta pelata ja tätä kautta fanit antaisivat varmasti täyden tuen joukkueelle, jotta säilyisi Liigassa seuraavallekin kaudelle.

Vai kumpaa peliä luulette, että esimerkiksi Liigan häntäpäässä olevan joukkueen kannattaja menee katsomaan?

- Merkityksetöntä maaliskuun runkosarjaottelua, jossa molemmat ovat myyneet kärkipelaajansa pois, eikä ottelussa ole mitään panosta sarjan kannalta.

- Ottelua, jossa ratkaistaan kumpi päätyy Liigakarsintoihin ja kumpi selviää kuiville. Molemmilla täysi miehitys mukana ilman mitään tyhjennysmyyntejä?

Seurauskolliset fanit käyvät katsomassa totta kai ottelut vaikka tilanne olisi mikä, mutta kumpi ottelu houkuttaisi enemmän muita sen kaupungin asukkaita tulemaan otteluun, jotka eivät ole paljoakaan peleissä käyneet? Aivan, jokainen tietää varmasti tasan tarkkaan lopputuloksen.
Kiinnostus molempia sarjoja kohtaan nousee heti, kun Liiga aukaistaan, näin uskallan väittää.

Itse menen myös tällä kaudella seuraamaan molempia sarjoja, koska suljetusta sarjasta huolimatta sekä Mestis, että Liiga tarjoavat illasta toiseen erittäin laadukasta ja viihdyttävää kiekkoa.
Olen sen verran kova kiekkoihminen, että en erittele näitä kahta sarjaa eriarvoisiksi, vaan molemmat sarjat ovat erittäin kiinnostavia ja intohimoisesti seuraan näitä molempia myös jatkossa.


Kiekkoprofessori
Joona

Liigan kausiennakko 2018-2019 sa 10: Käsittelyssä Tappara ja tärkeä palanen- Porskuttaako dynastia jälleen?

Hyvää sunnuntai-iltaa kaikille!


Tänään olisi näin viikonlopun ratoksi taas tarjolla uutta tekstiä, kun näin sunnuntaina ei yleisesti ottaen monesti ole mitään järkevää tekemistä.
Kauden alku on jo aivan nurkan takana ja johan sitä on odotettukin tässä hyvä tovi.
Sitä ei itse monesti huomaakaan, kuinka nopeasti aika menee ja aivan kohta pääsee taas nauttimaan liigakiekosta.
Vuorossa on jo 10 kausiennakon osa ja ollaan jo mukavasti loppusuoralla.


Tänään on vuorossa 2010-luvulla eniten menestystä liigassa saavuttanut Tappara.

Ydinpelaajien pysyminen mahdollistaa menestyksen.

Tapparassa on ollut kestomenestyjä liigassa jo monen kauden ajan.

Avainpelaajista suurin osa on aina tehnyt jatkosopimuksen ja sitä kautta joukkuetta on aina ollut helppo alkaa rakentamaan.

Omasta mielestäni Tappara on aina ollut varmasti helppo paikka pelaajalle jäädä, koska heillä on joka kausi realistiset mahdollisuudet taistella korkeista sijoituksista.

Lisäksi pelitapa ja identiteetti on iskostunut varmasti jo monta vuotta Tapparassa pelanneille pelaajille, joten sekään ei vaikeuta sitä kautta niin paljoa uuteen kauteen valmistautumista.

Vaihtuvuus on joukkueessa ollut jo muutaman kauden todella vähäistä, mikä myös helpottaa valmistautumista.

Hyvinä esimerkkeinä pitkään Tapparassa pelanneet Jan-Mikael Järvinen, Kristian Kuusela, Jere Karjalainen ja niin edelleen.

Mielenkiintoisia paluunmuuttajina joukkueeseen liittyivät Antti Erkinjuntti, Jarkko Malinen sekä Tuukka Mäntylä.

Tamperelaisten pelitapa on erittäin organisoitu ja se on pysynyt erittäin hyvin yleisesti kasassa lähes aina koko kauden.

Tiivis keskialueen puolustuspelaaminen on kiekonhallinnan lisäksi yksi Tapparan tavaramerkeistä, eikä sitä ole ollut todellakaan helppoa murtaa.

Peliesityksissä ei Tamperelaisten osalta suuria notkahduksia montaa kertaa kauden aikana luultavasti tapahdu.

Tapparan riveistä poistui viime kauden jälkeen iso osa avainpelaajista.

Muun muassa varmasti isoimpina Jukka Peltola ja Dominik Hrachovina, mutta kuten ylempänä jo kerroin Tamperelaiset saivat takaisin kovia paluunmuuttajia riveihinsä.

Tapparassa on aina riittänyt leveyttä täyteen neljään ketjuun ja hieman sen ylikin, jotka pystyvät ratkaisemaan otteluita.

Se on ollut omaan silmään yksi isoimmista asioista miksi Tappara pystyy kausi toisensa jälkeen taistelemaan mestaruudesta.

Lisäksi joukkue on hyvin roolitettu, mikä helpottaa huomattavasti ketjukoostumusten kokoamista.

Yksi mielenkiintoisimmista nuoremmista pelaajista on Jokereista siirtynyt Juho Rautanen.

Hän on sellainen pelaaja, jossa näen ison potentiaalin nousta puolustuksessa läpilyöjä pelaajaksi.

Rautasella on kokemusta jo kahden kauden ajalta KHL:stä, joten siitä on varmasti noin nuorelle pelaajalle (21) ollut hyötyä liigaan tullessa.

Siitä olen vaikuttunut, että Tapparassa kasvatetaan luontevasti pelaajia liigan mukaan Mestiksen Lekin kautta ja se on tuottanut edellisten kausien aikana hyvin hedelmää.

Se työ tuottaa myös tulevalla kaudella varmasti tulosta.

Maalivahtipuolella odotan, että nuori Christian Heljanko saa nyt kunnolla vastuuta, koska oli jo viime kaudella muutamassa pelaamassaan ottelussa erittäin varma tolppien välissä.

Toisena veräjänvartijana on kokenut Niklas Bäckström, joka antaa varmasti hyvää tulitukea nuorelle kanssatorjujalle.

Olen itse huomannut sen, että Tapparassa ei viime kausien aikana ole hirveästi juurikaan alisuorittajia ollut.

Kaikki hoitavat juuri sen ruudun, joka heille on määrätty ja tämäkin edesauttaa joukkuetta menestymään.

Uusia elementtejä peliin?

Olen jäänyt oikeastaan ainoana Tamperelaisten ongelmakohtana jäänyt miettimään sitä, että kun peli nopeutuu ja muuttuu kokoajan, niin onnistuuko tämä samantyyppinen pelitapa kuinka kauan?

Tamperelaisilla on kuitenkin kokoonpanossaan jo paljon kokeneempia pelaajia, joten jäin miettimään, että pystyvätkö he edelleen siivittämään Tapparaa korkealle ja uudistuuko pelitapa jollain tavalla.

Joukkueen pelejä itse paljon viime kausien aikana seuranneena olen sitä mieltä, että Tappara on yksi yhtenäisimmistä joukkueista, mitä olen liigassa nähnyt.

Tämäkin näkemykseni perustuu ilman muuta siihen, että vaihtuvuus joukkueessa on joka kausi viime aikoina ollut varsin minimaalista.

Uskon kokeneiden pelaajien näyttävät hyvää suuntaa ja sitä kautta nuoretkin pelaajat varmasti ottavat jälleen askelia eteenpäin.

Muuttuuko peli ollenkaan vai radikaalisti? Siihen saadaan vastaukset, kun kausi pyörähtää käyntiin.

Pidän tälläkin kaudella Tapparaa isona mestarisuosikkina, mutta uudistuuko peli tarpeeksi, vai pärjääkö edelleen samalla kaavalla?

Tärkeä palanen: Kristian Kuusela.

Tämä valinta oli myös hiukan vaikea, koska Tapparassa löytyy tälläkin kaudella paljon tärkeitä vastuunkantajia.

Päädyin tässä kuitenkin kokeneeseen joukkueen kapteeni Kuuselaan.

Hän on tehnyt pitkän uran liigassa, sekä menestynyt pelaaja, joten hän tietää varmasti tarkkaan mitä menestys vaatii ja on tärkeä pala puhuttaessa Tamperelaisten mestaruusmahdollisuuksista.

Kuusela on pelaaja, jonka voi laitaa kentälle tilanteessa kuin tilanteessa.

On sitten kyse alivoimasta, ylivoimasta, tai pelin ratkaisuhetkistä.

Hän pystyy nousemaan esiin tiukoissa paikoissa ja ratkaisemaan pelejä joukkueelleen, mutta pystyy myös pelin loppuvaiheessa olemaan jäällä, kun puolustetaan johtoasemassa.

Tällaiset kokeneet ja monipuoliset pelaajat ovat valmentajille kullanarvoisia ja tulevat määrittelemään yleensä paljon joukkueen pelillisen ilmeen.

Kuusela on pelannut liigassa huikeat yli 800 runkosarjaottelua, sekä yli 150 pudotuspeliottelua.

Tässä oli tämänkertainen ennakko-osa.

Seuraavassa osassa käsittelyssä SaiPa, sekä Ville Koho.

Hyvät yöt kaikille!

Kiekkoprofessori

Joona

Liigan kausiennakko 2018-2019 osa 9: Käsittelyssä JYP ja tärkeä palanen- Peli-identiteetin säilyminen elinehto

Hyvää torstaita taas blogin parista!


Liiga kauden alkuun on enään 8 päivää, joten varmasti monen kiekkoa seuraavan (kuten myös allekirjoittaneen) pitkä odotus on aivan pian ohi ja pääsee taas silmä kovana seuraamaan pelejä.
Aika menee kuitenkin sen verran nopeasti, että ei sitä ehdi ajattelemaan.
Sitä vain nyt varsinkin toivoisi, että liiga pyörähtäisi jo nopeasti käyntiin.
Tänään on vuorossa kausiennakon 9 osa, jossa käsittelyssä on 2010-luvulla hyvää menestystä liigassa saavuttanut JYP.

Peli-identiteetin säilyminen menestyksen elinehto.

JYPissä on jo monta kautta noudatettu aktiivista ja todella liikkuvaa pelitapaa, joka on tunnettu liigassa nimellä "traktorikiekko."

Jyväskylän hiukan kapeampi kaukalo mahdollistaa sen, että tämä pelitapa toimii varsinkin kotikaukalossa.

Jyväskyläläisten nopea tempoinen peli, liike ja hyvä päätypelaaminen ovat olleet jo monien kausien ajan myrkkyä vastustajille.

Kovaa liikettä ja hyvää kamppailupelaamista on suurella todennäköissydellä myös tällä kaudella.

JYPin päävalmentaja vaihtui tälle kaudelle mikä tuo varmasti uusia elementtejä näkyviin pelissä, mutta uskon silti edelleen vakaasti siihen, että tämä JYPin peli-identiteetti mikä on pysynyt jo usean kauden ajan jatkuu myös alkavalla kaudella.

Iso plussa on menestyksen kannalta ilman muuta se, että runkopelaajista iso osa jatkaa edelleen Jyväskylässä.

Sitä kautta on helpompi lähteä kauteen ja pelin löytymiseen ei varmasti mene läheskään niin paljon aikaa, kuin esimerkiksi monilla muilla seuroilla.

Monet pelaajat tietävät mitä menestyminen vaatii ja kentällä halutaan näkyvän, se on todella tärkeä asia puhuttaessa JYPin mahdollisuuksista mestaruustaistossa jossa uskon, että he myös tällä kaudella jälleen ovat mukana.

Kokemusta ja johtajuutta roppakaupalla.

Katsottaessa JYPin alkavan kauden rosteria voi nopealla vilkaisulla jo todeta, että kokemusta löytyy vaikka muille jaettavaksikin.
Jani Tuppurainen, Juha-Pekka Hytönen, Jarkko Immonen, Eric Perrin ja niin edelleen ja niin edelleen... listaa voisi jatkaa vielä tovin aikaa, mutta jo näistä muutamasta herrasta käy jo erittäin selväksi se, että nämä pelimannit ovat aika monissa liemissä keitetyt.
Yksi mielenkiintoisimmista nimi tälle kaudelle, jota olen itsekin jo seurannut alusta saakka on tšekin pääsarjasta Jyväskylään tullut David Tomasek.
Harjoitus- ja CHL pelejä katselleena odotan tältä mieheltä paljon.
Luistelu yhdistettynä hyvään peliälyyn, sekä kiekonkäsittelyyn tekee tšekistä erittäin vaarallisen pelaajan, jolta voi odottaa ehdottomasti kovaa tulosta.
JYP on aina ollut omaan silmään yksi yhtenäisimmistä joukkueista liigassa ja on ollut sitä jo monen kauden ajan.

Tämä johtuu juuri siitä mitä tuossa aikaisemmin jo hiukan sivusinkin, että joukkueen runko pysyy kaudesta toiseen erittäin hyvin kasassa, joten siitä on helppo lähteä peliä rakentamaan eteenpäin.
Nuorista pelaajista varmasti Anttoni Honka on sellainen nimi, jota tullaan seuraamaan tarkalla silmällä monen liigaa seuraavan toimesta.
Ainut pieni kysymysmerkki itsellekin on asia, joka on nostettu myös esille liigan eri ennakoissa JYPin osalta on se, että kulkeeko kokeneilla pelaajilla jalka enään samaan malliin kuin aikaisemmin, koska he ovat taas vuoden vanhempia ja JYPin pelityyli kun on vielä edelleen erittäin aktiivinen ja liikkuva.

En kuitenkaan itse näe, että se vaikuttaisi suuresti pelaamiseen, koska nämä kokeneet pelaajat, jotka ovat Jyväskylässä paljon pelanneet urallaan tietävät varmasti hyvin mitä tuleman pitää.
Lasken JYPin ilman muuta tälläkin kaudella runkosarjassa kuuden parhaan joukkoon siitä ei ole kahta kysymystä, mutta siivittääkö tämä aktiivinen ja kovaa paineistava pelityyli edelleen hurrikaanipaidat menestykseen?
Siihen ja moniin muihinkin kysymyksiin saamme vastauksia, kun kausi on saatu polkaistua kunnolla liigan osalta käyntiin.

   

Tärkeä palanen: Juha-Pekka Hytönen.

Tähän kohtaan pähkäilin pitkään, että kenet valitsen, koska vaihtoehtoja oli niin iso otanta.

Päädyin kuitenkin hetken mietittyäni joukkueen kapteeniin Hytöseen.

Syy minulla tähän kaikessa ytimekkyydessään se, että hän yksi monipuolisimmista, ellei melkein monipuolisin pelaaja liigassa.

Hänet voi laittaa jäälle missä tilanteessa tahansa ja hän hoitaa roolin kuin roolin moitteettomasti.

Hän pystyy pelaamaan ylivoimaa, alivoimaa, sekä tasaviisikoin mistä on joukkueelle erittäin suuri apu.

Vaikka hän on jo vanha pelaaja, niin silti se ei paljoa ole ainakaan omaan silmään hänen vauhtiaan hidastanut merkittävästi.

Tehoja syntyy edelleen hyvään tahtiin ja rouhiminen kulmissa, sekä kamppailupelaaminen luonnistuvat edelleen paremmin kuin hyvin.

Lisäksi hän on edustanut liigaurallaan ainoastaan JYPiä, joissa otteluita on kertynyt kunnioitettavat 692 kappaletta.

Hytösellä on jälleen kerran erittäin tärkeä rooli Jyväskyläläisten palapelissä, mikäli JYP meinaa taistella mestaruudesta.

Tässä oli tämänkertainen tekstini ja pohdintani JYPistä, sekä joukkueen kapteeni Juha-Pekka Hytösestä.

Seuraavassa osassa käsittelyssä on suurta menestystä viime kausina niittänyt Tappara, sekä pelaajista Kristian Kuusela.

Hyvää torstain jatkoa kaikille!

Kiekkoprofessori

Joona

Liigan kausiennakko 2018-2019 osa 8: Käsittelyssä TPS ja tärkeä palanen- Joko on aika kruunulle?

Hyvää tiistai-iltapäivää kaikille ja tervetuloa taas pitkästä aikaa uuden blogin pariin!


Heti näin alkuun pahoittelut, että uutta tekstiä ei ole vähän aikaan tullut.
Päätin pitää pienen niin sanotun inspiraatio/lepotauon kirjoittamisesta.
En vain ole yksinkertaisesti jaksanut keskittyä kunnolla tähän hommaan, mutta kun liigan alku on jo aivan kulman takana ja olen luvannut teille, että kaikista joukkueista tulee asiaa, niin pidän tottakai lupaukseni tässä suhteessa.
Olen tällä hetkellä hyvin levännyt ja nyt jaksaa taas hyvin painaa juttua ulos täällä blogin puolella.
Liigan alkuun on tosiaan ainoastaan karvan yli kaksi viikkoa aikaa, joten pitää painaa aika kovalla tahdilla juttua ulos, mutta sehän ei haittaa juurikaan, kun pelit ovat alkaneet muutenkin jo pyöriä  CHL:n osalta.

Teen tässä kohtaa sellaisen ratkaisu, että lisään aina yhden joukkueen kausiennakkoon myös sen omasta mielestäni joukkueen tärkeimmän palasen aina samaan juttuun, koska aikani ei riitä tekemään erillistä juttua aina yhdestä pelaajasta.
Olen tästä pahoillani, mutta saan kuitenkin kaiken sisällön tänne teille kaikesta huolimatta luettavaksi ennen kauden alkua, johon enään alle kaksi viikkoa aikaa.


Mutta nyt mennään päivän aiheeseen, joka on liigan kausiennakon kahdeksas osa.
Tänään käsittelyssä on viime vuosina takaisin kärkikastiin noussut TPS, sekä heidän tärkein palasensa omiin silmiini.

Sekoitus nuoruutta ja kokemusta.

TPS sai viime kauteen nähden pidettyä tärkeitä pelaajia tulevan kauden joukkueessaan.
Ilari Filppula, Zach Budish, ja Ilkka Heikkinen etunenässä viime vuoden rosterista.
Uusina hankintoina ehkä nimekkäimpinä Turkuun ovat siirtyneet KalPasta Santeri Lukka, Ässistä Simon Suoranta, sekä tottakai kirkkaimpana tähtenä paluunmuuttaja Lauri Korpikoski.
Pidän TPS:ää tällä kaudella Kärppien ja Tapparan ykköshaastajana, koska mielestäni joukkueen rakennus alkavalle kaudelle on osunut hyvin nappiin.
Roolitus on joukkueessa kunnossa, joten se antaa hyvän pohjan menestykseen.
Kärkiketjuihin löytyy todella paljon ratkaisuvoimaa, joka nousee eittämättä esiin katsottaessa Turkulaisten kokoonpanoa.
Esimerkiksi Filppula ja Oula Palve ovat sellaisia pelaajia, joiden panos tulee olemaan merkittävä menestyksen kannalta.
Myös tänään TPS leiriin tuli varmasti mieluisia uutisia, kun Topi Jaakola liittyi joukkueeseen.
Leijonapuolustaja Jaakola on myös eittämättä erittäin kova vahvistus Turkulaisten takalinjoille.
Alempiin ketjuihin palloseuralla on myös heittää omassa roolissaan liigan kärkipään pelaajia.
Myös nuoret pelaajat kiinnostavat tietenkin huomattavan paljon, joita palloseurassa riittää.
Erityisesti nostan mielenkiintoisimpana nimenä Lauri Pajuniemen.

Palloseura noussut vakio kärkijoukkueeksi.

Monet kiekkoa seuraavat ihmiset muistavat varmasti, kuinka 2010 TPS voitti mestaruuden Kai Suikkasen alaisuudessa ja menestystä janottiin tietenkin lisää.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin, kuin Turussa olisi haluttu.

Liigakarsintaa ja taloudellisia vaikeuksia oli paljon ja se vaikeutti TPS:n asemaa liigassa.
Turkulaiset ovat kuitenkin viime kausina noussut takaisin kärkikahinoihin.
Pidän henkilökohtaisesti TPS:n railakkaasta hyökkäyspelistä ja siitä, että he pelaavat muutenkin omaan silmään nopeaa pystysuunnan peliä.
Tottakai kun liigasta varsinkin on kyse, niin viivelähdöt ja pelin hidastaminen kuuluvat eittämättä pelin perusluonteeseen ja sitä kautta pelin kulkuun, mutta onneksi pelin hidastaminen on viime kaudesta lähtien vähentynyt huomattavasti.
TPS on yksi niistä joukkueista liigassa, joka alkoi peliä ensimmäisenä viedä nopeampaan ja aktiivisempaan suuntaan.
Tämänkin asian vuoksi juuri näkisin Turkulaisten menestyvän varsin hyvin myös tällä kaudella ja vielä kun sekä hyökkäys- että puolustuspäästä löytyy laatua molempiin suuntiin, niin kokonaisuus tässä joukkueessa on omiin silmiin varsin hyvä jopa mestaruustaistelua ajatellen, vaikka alkukauden kaksi ensimmäistä CHL peliä eivät olekaan toivottua tulosta tuoneet.
Uskon, että suurin osa kiekkoa seuraavista ihmisistä tykkää enemmänkin katsoa aktiivista ja nopeaa kiekkoa, kuin taas sitten vastaavasti keskialueen sumpussa sekä maalin takana seisoskelua.
Siksi toivoisinkin, että TPS jatkaa myös tällä kaudella liigassa siitä pelitavasta, mihin he viime kaudella jäivät, jolloin tapahtuu varmasti Turkulaisittain hyviä asioita.
Näiden asioiden osuessa kohdalleen, voi olla TPS:llä mahdollisuus saavuttaa pitkän tauon jälkeen se isoin kruunu tälle monen vuoden kasvutarinalle karsijasta- mestariksi. Joko olisi sen aika?
Siihen saadaan vastaus kauden edetessä.

Tärkeä palanen: Lauri Korpikoski.

Tärkein palanen omissa papereissani Turkulaisten riveissä on paluunmuuttaja Lauri Korpikoski.
reilut 600 NHL ottelua urallaan pelannut Korpikoski on kokonaisvaltaisesti huippuvahvistus liigaan.
Hän tuo isoa johtajuutta ja kokemusta, jolla on varmasti suuri merkitys tulevalla kaudella.
Korpikoski tunnetaan maajoukkueesta sekä NHL:stä luisteluvoimaisena kahdensuunnan työmyyränä, mutta liigassa tämän kaiken lisäksi voi häneltä odottaa myös tehoja hyökkäyspäähän.
Korpikoski ei uransa ole koskaan tullut tunnetuksi tehojen muodossa, mutta hyvän luistelun ja kahdensuunnan pelaamisen ansiosta sellaisella pelityylillä voi eittämättä saada liigassa hyvääkin tulosta aikaiseksi.
Luistelu on kuitenkin jääkiekon yksi tärkeimmistä osa-alueista ja kun se on hyvässä kunnossa, kuten erityisesti Korpikoskella, voi odottaa tehokasta kautta.
Odotan kyllä innolla, kuinka hyvin Korpikoski saa itsestään tehoja irti ja kuinka hyvin hän pysyy terveenä kauden aikana.
Ollessaan pelikuntoisena ainakin lähes koko kauden, voi laiturilta odottaa erittäinkin tehokasta kautta ja sitä kautta viedä TPS päätyyn asti.

Tässä oli tämänkertainen postaus ja ajatukset TPS:stä tulevaa kautta silmällä pitäen.

Seuraavassa postauksessa otan käsittelyyn JYPin, sekä myös joukkueen kokeneempaan kaartiin kuuluvan Juha-Pekka Hytösen.

Hyvää tiistain jatkoa kaikille!

Kiekkoprofessori
Joona

Unelmiat ja negatiiviset ajatukset niiden toteuttamiseksi

Hyvää tiistaita kaikille ja tervetuloa taas uuden blogin pariin!


Tänään kerron teille hiukan jatkoa tuohon edelliseen postaukseen epävarmuudestani, mutta lähestyn sitä tällä kertaa minun unelmieni ja niiden toteuttamisen kantilta.
Olen aina ollut erittäin huono uskomaan omiin unelmiini ja tavoitteisiin.
Oikeastaan koko nuoruuteni olen surkutellut sitä, että en pääse ikinä toteuttamaan niitä asioita ja unelmia, jotka oikeasti haluaisin toteutuvan.
Olen pyöritellyt tätä päivät pitkät ja miettinyt, että mikä jarruttaa minua kulkemaan sinne suuntaan, mihin olisin aina halunnut kulkea?

Tähän on omasta mielestäni oikeastaan kaksi syytä.

Ensimmäinen on yksinkertaisesti se, että en konkreettisesti usko omiin mahdollisuuksiini, jotta voisin jonain päivänä sen jonkun tietyn asian saavuttaa tai päästä johonkin tiettyyn pisteeseen.
Kun päätän, että nyt alan tekemään sen tietyn asian eteen jotain se aito yritys asiaan kiinnostaa ehkä sen muutaman päivän ja sitten lyön vain hitaasti asian pikkuhiljaa läskiksi.
Tästä voisi hyvin päätellä, että minua ei oikeasti se asia minkä eteen aloin töitä tekemään kiinnosta pätkääkään, mutta asia ei minun kohdallani ehkä ole ihan näin mistä pääsemmekin heti lennosta tähän toiseen ongelmakohtaan.

Toinen ongelma on se, että minulle tulee siinä unelmaani kohti mentäessä ajatus siitä, että ei tästä tule tällä tavalla ikinä sen valmiimpaa, vaikka tekisin tämän asian eteen töitä kuukausia.
Päähäni tulee ajatus, että miksi tekisin tätä näin, kun ei se isossa kuvassa kuitenkaan johtaisi yhtään mihinkään suureen.
Esimerkiksi minulle on muutaman kerran heitetty ilmoille ajatus jääkiekkouran jälkeen, että alkaisin juoksemaan, koska olin siinä monen mielestä todella hyvä ja mahdollisuuksia olisi rakentaa siitä jonkinlainen ura tulevaisuudessa.
Minun vielä kiekkoa pelatessa valmentajakin sanoi, että sinun kannattaisi alkaa keskittymään kestävyysjuoksuun, koska siinä voisit oikeasti ehkä jotain saavuttaa ja lopettaa kiekon pelaaminen.

Tästä päästäänkin sitten siihen syvimpään ongelmaan, joka tulee aina pääkoppaani kolkuttelemaan.

Minulla tulee aina sellainen tunne urheillessa, että tavoitteet pitää olla todella korkealla, jos jotain alkaa tekemään varsinkin urheilemaan.
En pysty nauttimaan siitä ollenkaan jos tiedän, että minulla ei ole tavoitteet aivan tapissa.
En pysty pilkkomaan tavoitteita pieniin juttuihin, vaan asetan sen yhden isoimman mahdollisen ja menen se mielessä koko ajan eteenpäin. Minulla on tästä teille kertoa kaksi hyvää esimerkkiä kerrottavana.

Aloitetaan jääkiekosta, koska sitä on tuli yli 10 vuotta pelattua ja oli minulle aina se tärkein asia tilanteessa kuin tilanteessa.

Olin aina menossa kovalla höyryllä joka kerta treeneihin ja kotona jopa joskus sanottiin, että jos voisit nyt jättää treenit välistä.
Se ei todellakaan käynyt päinsä, koska halusin kiekosta silloin tulevaisuudessa ammatin itselleni ja ansaita elantoni pelaamalla.
Sitten kun huomasin, että tästä ei tule sitä toivottua tulosta mitä lähdin hakemaan lopetin kiekkoilun ihan kokonaan en edes käynyt pitkään aikaan jäällä koska ajattelin, että mitä järkeä tässä on huvikseen pelailla ulkojäillä ja pyöriä, koska en saa tästä kuitenkaan ikinä mitään.
Ilo oli kadonnut siinä hetkessä kaikesta liikunnasta, koska en osannut enään nauttia mistään sen takia, että ei ollut sitä korkeinta mahdollista tavoitetta mielessä.
Pelkästään huvin vuoksi treenaaminen teki pahaa ja tekee edelleenkin koska koen, ettei tästä saa oikeastaan mitään konkreettista tulosta irti muuta kuin ehkä paremman kunnon ja hieman lisää lihaksia.
Lopulta siitäkin tuli sellainen tunne, että mitä sillä kovemmalla kunnolla tai enemmillä lihaksilla tekee, jos niitä ei pääse äärirajoilla käyttämään ja katsomaan kilpailullisesti miten olen kehittynyt, enkä vain näe tuloksia itseä vastaan.
Tottakai kaikenlainen liikunta on hyvästä ja auttaa ihmiskehoa, sekä on terveellistä ja ajattelutapa on varmasti minulla hiukan väärä, mutta minulle se on pitkän jääkiekkouran jälkeen vaikea suhtautua liikuntaan rennosti hauskanpitona ilman isoja tavoitteita koska koen, että siinä ei ole silloin mitään ideaa tai järkeä miksi sitä tehdään, vaikka se kehittääkin itseä.
Se isompi tavoite pitää edelleen olla siinä mukana, jotta siitä saa jotain irti.
Se on samalla hauskaa, mutta silti siinä tehdään töitä ison asian eteen.

Toinen asia on tämä juokseminen, jota sitäkin olen pyöritellyt tässä jo aika pitkän tovin ajan.

Tässä pätee myös samat asiat, kuin tuossa ylempänä jääkiekon suhteen.
Kun tämä ajatus heitettiin ilmoille ajatukseni oli heti kielteinen koska pääni "tiesi", että ei tästä kuitenkaan mitään isompaa koskaan tulisi tai en pääsisi kuitenkaan sinne korkealle tasolle.
En nähnyt tässäkään mitään järkeä, kun siitä vain, että "lähdetään vain juoksemaan ja katsotaan miten se siitä lähtee".
Minulla taas ajatus oli täysin sama kuin jääkiekossa, että tavoitteet tappiin muuten ei ole mitään ideaa koko hommassa.
Aloin heti ajattelemaan siitäkin, että no nyt haluan päästä tässä korkealle ja ajattelin mielessäni heti kovan tavoitteen missä haluan joskus olla.
Sekin innostus kesti sen muutaman päivän ja jälleen löin asian täysin läskiksi koska taas "tiesin", ettei tästä tällä tavalla tule kuitenkaan ikinä yhtään mitään.
Kuvitelkaa minulla olisi heti ihmisiä, jotka haluaisivat alkaa auttamaan minua näissä juoksuun liittyvissä asioissa, mutta silti se aloittaminen tuntuu vaikealta.
Minulle on sanottu myös, että  "soitat tai laitat vain viestiä niin aletaan juoksemaan".
Joku siis oikeasti uskoo, että minä voisin sillä jotain joskus saavuttaa.

Urheilu on vain yksinkertaisesti minulla niin verissä, että siinä pitää koko ajan kilpailla ja tähdätä mahdollisimman ylös.
Mikään perfektionismin epäterveellisen puolen edustaja en sentään kuitenkaan ole, vaikka se ehkä näistä minun kertomuksistani saattaisi jollain tavalla näkyäkin eli se, että täydellisyyttä huonompaa ei voi hyväksyä. Siitä ei ole missään nimessä kysymys.
Haluan vain asettaa itselle kärkeen heti korkeat tavoitteet, jotta motivaatio ja innostus asiaa kohtaan säilyisi, sekä tietäisi miksi sitä tiettyä asiaa jonkun eteen tekee, vaikka olisi vaikeitakin aikoja matkalla siihen tavoitteeseen.
Jos itsellä olisi esimerkiksi jossain asiassa jokin ihan pieni tavoite tai vain omaksi iloksi tekeminen, niin lyön asiat melko heti aika varmasti läskiksi.
Mutta jos takaraivossa on koko ajan se iso ehkä hiukan utopistinen ja todella iso määränpää, niin työnteon mielekkyys siihen asiaan säilyy paljon paremmin päivästä ja viikosta toiseen.

Tulen sen varmasti vanhempana ymmärtämään vielä paremmin kuin nyt, että omaksi iloksi liikkuminen on tosi hyvästä ja se tekee hyvää ihmiselle mutta jotenkin sitä vain näin nuorena ajattelee vielä että elämä on vasta edessä, eikä haluaisi vain "tyytyä" johonkin, kun ikuisesti et kuitenkaan voisi korkealla tasolla urheilla.
Jotenkin on ollut se ajatus myös, että vanhana sitten kun ei voisi enään kilpailla korkealla tasolla, niin sitten voi kyllä liikkua ihan omaksi iloksi ilman mitään isompia tavoitteita, koska tietää ettei ole mahdollisuutta enään niin sanotusti kilpailla "tosissaan".
Tottakai vanhemmallakin iällä voi asettaa liikuntaan ja urheilemiseen isoja tavoitteita sitä en missään nimessä sano tai kiellä, mutta kilpailet silloin tavallaan vain itsesi kanssa ja ilman mitään sen isompia suorituspaineita.
Opin nauttimaan kiekon pelaamiseni aikana siitä, että tehtiin kovaa töitä ja laitettiin kroppa välillä äärirajoille.
Vaikka siitä tuli kotona kylläkin moneen kertaan valitettua, että valmentajat vetävät ihan tappotreenejä niin silti kuitenkin loppupeleissä pidin niistä koska tiesin, että tämä varmasti auttaa minua jatkoa ajatellen kohti sitä isoa tavoitetta, eli jääkiekkoammattilaisuutta.
Yksin minun on erittäin vaikea laittaa itseäni juuri koskaan äärirajoille tai yrittää loppuun asti.
Tarvitsen aina jonkun siihen viereen katsomaan tai piiskaamaan itseäni, koska muuten siitä asiasta mitä olen sillä hetkellä tekemässä ei tulisi 95% varmuudella yhtään mitään.

Olen kuitenkin kaikesta huolimatta luottavainen, että alan vielä jonain päivänä urheilemaan tavoitteellisesti ehkä juuri siinä juoksussa tai jopa ehkä vielä kiekossa, mutta aika näyttää.
Ikää on kuitenkin vasta 20 ja portit ovat auki vielä vaikka mihin. Mitään päätöksiä en ole vielä minkään asian suhteen tehnyt.
En ole vielä tähän juoksutäkyyn tarttunut, mutta ehkä se on vielä edessä joku päivä kun sanon, että nyt mennään!
Muistakaa kaikki että nämä ovat vain minun omia ajatuksiani, enkä tarkoita niitä millään tavalla pahalla teitä muita kohtaan liikkukaa ja voikaa hyvin!


Tässä oli tämänkertainen postaukseni.
Toivottavasti tämä kirjoitus herätti juuri ainussa jonkinlaisia tuntemuksia!


Kiekkoprofessori
Joona

Tärkeät palaset osa 5: Andreas Bernard

Hyvää keskiviikko-iltaa kaikille!


Ulkoilmat suosivat nyt erittäin hyvin lähestulkoon kaikkia suomalaisia ja siksi kehotankin, että olette mahdollisimman paljon ulkona ja teette asioita kavereittenne kanssa.
Minulla viikonloppu sujui rennosti kavereiden kanssa iltaa istuen ja jutellen maailman menosta.
Keskusteleminen avoimesti kaikesta on juuri itselle aika terapeuttista, koska en ole aikaisemmin elämässäni ollut se avoin keskustelijatyyppi.
Mutta kun tarpeeksi hyvässä seurassa pääsee kaikista asioista juttelemaan, niin alkaa itsekin ottamaan rennosti ja ajattelemaan vähemmän.
Olen muutenkin yrittänyt kehittää itseäni avoimemmaksi ihmiseksi ja olla sellainen, joka kohtelee kaikkia samalla tavalla.
Olen luonteeltani rauhallinen ja kiltti, sekä yritän selvittää asiat rauhallisesti ilman suurempaa draamaa.
Näistä viikonlopun lukuisista keskusteluista mieleeni juolahti siinä tuoksinassa, että uusi postaus pitäisi saada tehtyä taas tänne blogin puolelle.

Tänään Tärkeiden Palasten viidennessä osassa käsittelyssä on suurta suosiota Porin Ässien maalilla niittänyt maalivahti Andreas Bernard.

Italiasta suomalaisten seuraajien kulttipelaajaksi.

Liigassa on vuosien varrella nähty hienoja tarinoita, kuinka joku pelaaja on päässyt pelillisten apujen, sekä persoonan ansiosta nousemaan kulttipelaajaksi ja yleisön suursuosikiksi.

Bernard on yksi erittäin hyvä esimerkki tästä tarinasta.

Italiassa syntyneen maalivahdin matka suomalaisen liigaa seuraavien ihmisten sydämiin alkoi omasta mielestäni toden teolla, kun hän siirtyi 2012 tuolloin vielä Mestiksessä pelanneen Mikkelin Jukureiden riveihin.

Bernard torjui kiekkoja runkosarjassa ja pudotuspeleissä tuolloin yli 92 prosentin varmuudella, sekä liigakarsinnoissa jopa 95 prosentin varmuudella ja johdatti Jukurit Mestiksen mestariksi, sekä liigakarsintoihin Ilvestä vastaan.
Tämä Mestiksen kausi sai minut vakuuttuneeksi siitä, että tämä herra osaa todellakin osaa pysäytellä kiekkoja.
Bernard on maalivahti, joka antaa joukkueelleen lähes aina mahdollisuuden voittoon.
SaiPassa italialaisen peli ailahteli hiukan pelistä riippuen ja näin ollen vyölle ei kausien aikana kerennyt tulla niin paljon otteluita, kuin veräjänvartija olisi varmasti toivonut.
Kesällä 2015 Bernard kaapattiin Porien Ässien maalille ja homma alkoi kulkea toivotulla tavalla.
Hän sai heti paljon vastuuta ja ykkösvahdin paikan, jonka hän käytti loistavasti hyväkseen.
Kolmen Ässissä pelatun kauden aikana Bernard on pysäytellyt laattaa yli 90 prosentilla.

Bernard on Jukureissa pelaavan Sami Rajaniemen kanssa yksi liigan selkeimmistä ykköstorjujista ja mietinkin yhtä lailla sitä, että käykö kuorma italialaiselle liian kovaksi?
Tähän mennessä kuorma ei ole näyttänyt miestä ainakaan haittaavan tai huonontavan peliesityksiä, joten miksi haittaisi jatkossakaan?
Kiekkosateeseen italialainen varmasti eittämättä jälleen joutuu, mutta se tuskin hidastaa tätä veräjänvartijaa.
Hän tulee varmasti pelaamaan taas todella suuren osan peleistä, joten hänen harteilleen lasketaan aika suuren luokan painolasti.

Antaa mahdollisuuden

Valitsin Bernardin tähän juttuuni oikeastaan kahdesta syystä.

Ensimmäinen on se, että Ässien joukkue nuorentui tälle kaudelle ja kokeneiden pelaajien rooli sen kuin vain korostuu.

Yhtä lailla olisin voinut ottaa tähän esimerkiksi Sakari Salmisen tai Tommi Taimen hyökkäyspäässä tapahtuvien asioiden johdosta, mutta päätin kuitenkin ottaa Porista maalivahdin tähän juttuun.

Toinen on yksinkertaisesti se, että Bernard antaa joukkueelleen joka ilta mahdollisuuden voittaa ja uskon, että tahti hiivu myöskään alkavalla kaudella.

Porilaisten menestysmahdollisuuksista puhuttaessa ainakin itselleni nousee aina ensin esiin Bernardin nimi.

Alkavalla kaudella on varmasti paljon otteluita, joissa hänen on todellakin venyttävä isoihin pelastuksiin, jotta Ässien mahdollisuudet säilyvät pudotuspeleihin.

Tässä vaiheessa voisin jo heittää lauseen ilmoille, että Bernard on osa koko Ässien brändiä.
Hän on persoona, joita liigassa ei ole liikaa ja niitä saisi olla mielestäni enemmän.
Tietyllä tavalla hän on ikään kuin showmies, mutta itse ainakin sytyn tavalle, jolla Bernard on kiekkoja torjuu ja onneksi siitä pääsee taas allekirjoittanutkin ja kaikki muut liigan seuraajat nauttimaan.

Tässä oli tämänkertainen postaukseni ja pohdintani Ässien Andreas Bernardista.

Seuraavassa postauksessa otetaan käsittelyyn ei enempää eikä vähempää, kuin paluun liigaan ja TPS:ään tehnyt Lauri Korpikoski.

Muistakaa nauttia todella lämpimistä keleistä ja juoda hyvin!


Kiekkoprofessori
Joona

Tärkeät Palaset osa 4: Jaakko Rissanen KalPa

 Moi ja hyvää torstai-iltapäivää taas kaikille blogin äärestä!

Pahoittelut heti näin alkuun, että uutta blogia ei ole reiluun viikkoon tullut.
On vain yksinkertaisesti ollut niin paljon kaikkea ja ulkonakin on ollut niin hyvät ilmat ainakin täällä Pohjanmaalla päin, että ei ole tehnyt rehellisesti edes mielikään tulla koneen ääreen ja se on myös ehkä hiukan unohtunut myös tässä viikon aikana, että blogiakin pitäisi taas tehdä.
Nyt kun kerrankin on ollut mahdollisuus olla ulkona, niin se pitää eittämättä käyttää hyväksi, varsinkin kun kyse on suomen kesästä :).

Mutta nyt ajattelin, että kirjoitan uuden postauksen ja rauhoitun taas omien ajatuksieni kanssa.
Se tekee vain hyvää aivoille ja mielelle.

Tämän päivän aiheena on Tärkeät Palaset juttusarjan neljäs osa ja käsittelyssä täksi kaudeksi liigaan Kuopioon ja KalPan paitaan palannut Jaakko Rissanen.

KalPa sai keväällä mahtavia uutisia, kun se teki pitkän sopimuksen paluunmuuttaja Jaakko Rissasen kanssa.

Olen itse henkilökohtaisesti mielissäni tällaisista siirroista, joissa pelaajat palaavat takaisin kasvattajaseuroihinsa.

Rissanen oli avainasemassa, kun KalPa voitti liigan hopeaa keväällä 2017.

Sentteri iski runkosarjassa 60 ottelussa 43 tehopistettä, sekä pudotuspeleissä 18 ottelussa syntyi 8 pistettä ja oli yksi KalPan tärkeimmistä menestyksen takeista.
Pelaaminen oli silloin jo erittäin kokonaisvaltaista ja tämä siirto oli mielestäni kuin lottovoitto KalPalle.

Ulkomailla kone ei vielä käynnistynyt.

Rissasen liigassa pelaaman mahtikauden jälkeen hän sai kiinnostusta venäjän suunnalta ja saikin sopimuksen KHL:ssä pelaavan Vityaz Podolskin kanssa.
Peli ei kuitenkaan missään vaiheessa lähtenyt kulkemaan, ja 21 ottelun jälkeen hyökkääjä sai lähtöpassit, näissä otteluissa sentteri kokosi 8 tehopistettä.
Rissasen matka jatkui tämän jälkeen kiinaan Kunlun Red Starin joukkueeseen, jossa ei peli myöskään ottanut tulta alleen.
Kunlunin paidassa 25 ottelussa syntyi ainoastaan 3 tehopistettä.
Paluu liigaan oli omasta mielestäni hyvä ratkaisu, koska Rissanen on profiililtaan sopivampi liigaan, kuin KHL:ään.
Rissanen ei mielestäni ollut vielä valmis KHL:ään, vaikka pelasikin nappikauden liigassa ennen siirtymistään venäjälle.
Kokonaisvaltainen pelaaja hän todellakin on ja kotoiseen liigaan eliittiä, mutta KHL:ään pelinopeus ei ehkä ollut vielä riittävä.
Uskon kuitenkin vahvasti siihen, että kun hän saa pelinopeudelliset asiat ja nopeusominaisuuksia kuntoon, niin siirto ulkomaille on vielä jatkossa hyvinkin mahdollinen.
KHL:n vaatimustaso on pelaajalle kuin pelaajalle erittäin kova, eikä sinne noin vain tepastella ja aleta lyömään tehoja taululle.
Pelejä ja lentokilometrejä tulee erittäin tiukalla tahdilla, ja palautumisaika peleistä jää usein todella vähäiseksi.
Liigassakin pelaaminen vaatii tottakai raudanlujaa ammattimaisuutta ja kovaa päivittäistä tekemistä, mutta omaan silmään KHL:n arki on vielä napsun kovempaa.

Liigassa vahvuudet pääsevät enemmän näkyviin.

Rissanen on yksi parhaista kahdensuunnan senttereistä, joita kotimaan kentillä tulevalla kaudella esiintyy.

Hän kehittyi vaivihkaa luotettavasta alempien ketjujen sentteristä kärkiketjujen ratkaisupelaajaksi.

Kokonaisvaltainen pelaaminen niin hyökkäys- kuin puolustussuuntaankin tekee KalPa kasvatista oivallisen lisän Kuopiolaisten hyökkäyskalustoon.
Ja varsinkin kun KalPan joukkue nuorenee ensi kautta ajatellen, on Rissasen rooli erittäin tärkeä Kuopiolaisten tulevan kauden menestyksestä puhuttaessa.
Hyökkäyspäässä Rissaselta odotetaan varmasti tehoja ja kiekollista johtajuutta.
Rissanen tulee todennäköisesti pelaamaan illasta toiseen kovia minuutteja, varsinkin kun katsoo Kuopiolaisten rosteria.
KalPan kasvot pelillisesti muistuttavat juuri pitkän sopimuksen tehnyttä Rissasta.
Kokemusta Rissasella on liigasta 320 ottelun verran.
Se on KalPan rosterissa paljon yhdellä pelaajalla, sillä Kuopiolaisten kokoonpanossa olevista pelaajista ainoastaan Tommi Jokisella, Kai Kantolalla ja Niko Hovisella on enemmän otteluita vyöllään.

KalPan pelityyli on aina palvellut Rissasta.

Kun on katsellut KalPan pelillistä identiteettiä monen kauden ajan, niin se on minusta yksi suurimmista syistä Rissasen kehitykseen matkalla.

Kuopiolaisten kova työnteko ja luisteluvoimallinen pelitapa on tehnyt sentteristä vuosien varrella tehokkaan ratkaisupelaajan hitaasti, mutta varmasti.

Myös se, että Rissanen on pelannut monta kautta KalPassa on valtava etu tulevaa kautta ajatellen.
Hän tuntee KalPan toimintatavat varmasti hyvin, eikä näin ollen sopeutuminen vie paljon lainkaan aikaa.
Siksi uskonkin, että jos Rissanen säilyy ehjänä koko kauden, niin jälki voi olla todella kovaa.
Samalla veikkaan, että jos hänelle tulee jokin pitkä loukkaantuminen ja peleistä poissaolo, niin se tulee omaan silmääni näkymään Kuopiolaisten pelaamisessa ainakin hyökkäyspäässä.
Jännä on nähdä ja itse ainakin odotan sitä, että kuinka Rissanen kestää paineet, joita häneen eittämättä kohdistuu varsinkin tehojen valossa.
Hänen on onnistuttava, jos KalPa mielii tapella kärkisijoista runkosarjassa ja sitä kautta saada hyvät asemat pudotuspeleihin.
Vaikka KalPa on aina pärjännyt todella hyvin materiaaliinsa nähden, niin silti näen Rissasen kuitenkin suurimpana yksittäisenä tekijänä menestysmahdollisuuksia silmällä pitäen.
Varsinkin, kun nykyinen sopimus pitää miehen Kuopiossa kevääseen 2023 saakka.
Siinä ajassa Rissanen kerkeää varmasti niittämään KalPalle hyvää menestystä.


Päätän tämän postaukseni tältä erää tähän.

Nyt menen nauttimaan mahtavasta suomen kesäsäästä aurinkoon, kun näitä hyviä ilmoja on kerrankin suotu nyt hyvällä tahdilla tänne suomeenkin.

Seuraavassa postauksessa suunnataan katseet Porin suuntaan ja otetaan käsittelyyn yksi Porilaisen yleisön suursuosikeista mallivahti Andreas Bernard.

Päivät liigan alkuun hupenevat vauhdilla ja se on tällaiselle kiekon suurkuluttajalle kuin minä erittäin loistava uutinen.
Nauttikaa nyt kuitenkin vielä lämpimistä kesäpäivistä, kun niitä vielä on jäljellä!

Hyvää torstain jatkoa kaikille!


Kiekkoprofessori
Joona