Tärkeät palaset osa 3: Sami Rajaniemi Jukurit

Tervehdys ja hyvää perjantaita, sekä viikonlopun alkua kaikille tasapuolisesti!


Viikonlopun alku merkitsee minulle aina sitä, että voi unohtaa kaiken hetkeksi ja rentoutua arjen askareista.
Yritän levätä mahdollisimman paljon, jotta olisi taas täydessä iskussa maanantaina töihin palatessa.
Kerron nyt tähän postauksen alkuun muutaman asian, minkä olen huomannut tätä blogia kirjoittaessani.

Tämä kirjoittaminenkin on uskokaa tai älkää minulle lepoa arjesta, vaikka moni saattaisi ajatella asiaa toisin.
Kun avaan blogin ja alan kirjoitella, niin siihen vai uppoutuu ja sulkee kaikki muut asiat mielestään pois.
Minulle ei ole vielä tullut sellaista tilannetta kirjoittaessa näitä tekstejä, että siihen väsyisi tai se olisi minulle jollain tavalla vastenmielistä.
Sekin varmasti tulee vielä jossain vaiheessa väistämättä eteen, mutta toistaiseksi olen vain nauttinut.
Toki kirjoittamisesta ei pidä missään vaiheessa ottaa itselleen taakkaa, koska silloin se menee väkisin puurtamiseksi etkä saa siitä itse juuri mitään irti.

Kiekosta puhuminen ja seuraaminen tavalla tai toisella on minulle vapaa-ajan henkireikä ja rentoutumiskeino.
En lähes koskaan koe, että kiekko alkaisi minua väsyttämään tai jollain tavalla ahdistamaan.
Sillä saan ajatukset muualle ikävistä tai vastenmielisistä asioista.
Suosittelen kaikille jotka painivat tunteidensa kanssa tai jotka eivät oikein pysty kertomaan asioita avoimesti, niin ala kirjoittamaan ajatuksia paperille.
Olen itse erittäin huono kertomaan yleensä tunteistani ja ajatuksistani suoraan toisille ja se on minun yksi suurista heikkouksistani, mutta yritän päivä päiviltä kehittyä avoimemmaksi ihmiseksi ja uskaltaa ilmaista ajatuksiani.
Tämä kirjoittaminen on minulle siksi juuri hyvä juttu, koska tässä saan omia ajatukseni paljon paremmin esille ja pystyn ne purkamaan tällä tavalla huomattavasti paremmin, kuin suorassa keskustelutilanteessa.
Tämä on minulle erittäin hyvä alku avoimuutta ajatellen ja koen myös itse kehittyväni tällä tavalla avoimemmaksi.
Se että saisin tuotua omia ajatuksiani paremmin esille tästä ruudulta oikeisiin tilanteisiin on vielä minun osaltani vaiheessa, mutta sitä kohti ollaan jo menossa hyvää vauhtia.
Aluksi tämän kiekkobloginkin aloittaminen tuntui minusta ahdistavalta ja pelottavalta, koska pelkäsin sitä miten esimerkiksi oma lähipiirini ja myös muut ihmiset teksteihini suhtautuvat.
Tähän mennessä palaute jota olen tästä blogistani saanut, on ollut myönteistä ja kehuvaa.
Epäilin aluksi omia kykyjäni tässä hommassa niin kuin varmasti moni muukin ihminen miettii omia kykyjään, joka on aloittamassa jotain uutta asiaa.
Mutta saan kaikesta huolimatta tästä kirjoittamisesta paljon irti ja jatkan tätä niin kauan, kun se vaan tuntuu hyvältä.


Mutta nyt mennään päivän aiheeseen, joka on jälleen uusi osa juttusarjasta Tärkeät Palaset. 
Vuorossa on tänään kolmas osa ja käsittelyssä Mikkelin Jukurien veräjänvartija Sami Rajaniemi.

Mikkelistä vastuuta ja nousu kärkitorjujien joukkoon.

25-vuotiaan Rajaniemen siirto Jukureihin kaudelle 2016-2017 oli omiin silmiini erittäin hyvä suunta kehityksen kannalta ja Mikkeliläiset saivat hyvän vahdin.

Kahden edellisen kauden näytöt puhuvat kovaa kieltä Rajaniemen otteista maalin suulla.

Jukureissa molemmilla kausilla yli 90 prosentin varmuudella kiekkoja torjunut vahti on eittämättä jälleen ehkä se Jukurien tärkein yksittäinen pelaaja menestyksen kannalta alkavalla kaudella.

Itse ihmettelen sitä, että kuinka Jukurit on vielä saanut pidettyä tällaisen veräjänvartijaan riveissään.

Kausi oli Jukureille toki erittäin vaikea, mutta siitä huolimatta Rajaniemi oli pelaaja, joka piti Mikkeliläisiä pystyssä ja taistelussa mukana melko loppuun saakka.

Rajaniemi on torjunut kiekkoja yli 90 prosentin varmuudella kaudesta 2015-2016 lähtien.

Siksi pidän itse hiukan ihmeellisenä sitä, että Rajaniemi valitsi edelleen seurakseen Jukurit.

Totta kai on mahdollista, että vahti koki itse haluavansa jäädä vielä Mikkeliin ja se on Jukureille lottovoitto.

Kovaa kuormitusta.

Rajaniemi on joutunut kahden viime kauden aikana valtavaan kiekkosateeseen, eikä se varmasti hellitä myöskään alkavalla kaudella.

Hän on kuitenkin todistanut liigaa seuraavalle väelle, että pystyy torjumaan illasta toiseen kovalla tasolla ja on vakuuttanut otteillaan myös allekirjoittaneen.

Olin itse melko varma että Rajaniemi siirtyy muualle päättyneen kauden jälkeen, mutta toisin kävi.
Luulisin, että Rajaniemellä oli varmasti kysyntää muuallakin ja omaan näkemykseeni peilaten Jukurit sai pidettyä juuri tärkeimmän yksittäisen pelaajansa ensi kauden joukkueessaan.
Rajaniemen torjuntalukemat viime kaudella nousivat jokaisessa ottelussa 30-40 torjunnan väliin.
Välillä ajattelin että nyt kyllä tulee veskarille liikaa kuormaa, kun torjuu tuollaisia määriä lähes joka ottelussa ja hän on kuitenkin kahden edellisen kauden aikana ollut aloittavana maalivahtina 120 runkosarjan ottelusta 102 kertaa.
Tällainen pelitahti on erittäin kova mutta se pitää vain väistämättä taas jaksaa, jos Mikkeliläiset mielivät taistella viimeisistä pudotuspelipaikoista.
Maalivahtipellin Jukureiden mahdollisuudet pudotuspeleihin eivät mielestäni ole liigassa pelaamisen aikana koskaan kaatuneet eivätkä tule kaatumaan alkavallakaan kaudella, jos Rajaniemi pelaa omalla tasollaan.
Rajaniemi on yksi liigan selkeimmistä ykkösvahdeista omassa seurassaan ja oman näkemykseni mukaan jos hän joutuu kauden aikana pidemmäksi ajaksi huilaamaan niin saattaa olla, että pelien voittaminen muuttuu entistäkin vaikeammaksi.
Jos Rajaniemi pysyy terveenä ainakin lähes koko kauden ja pääsee samanlaiseen iskuun kuin aikaisemminkin, on hän juurikin ehkä se tärkein palanen Jukurien tarinaa ja menestysmahdollisuuksia.

Käykö kuorma liian raskaaksi?

Rajaniemi on pelannut kahden edellisen kauden aikana hirmuisen määrän otteluita.

Antaisinkin alkavalla kaudella enemmän vastuuta toiselle vahdille Juhana Aholle.

Aho on jäänyt todella pienelle vastuulle, eikä minun mielestäni todellakaan ansaitusti.

Tällöin Rajaniemi saisi vetää edes vähän happea ja saattaisi olla vielä paremmassakin vireessä, kun tärkeimmät pelit saadaan käyntiin.

Odotan vain sitä, että koska kuorma käy vahdille liian raskaaksi.

Toistaiseksi kuitenkaan ei ole merkkejä siitä, että Rajaniemi olisi loppuun palanut ja se jos mikä on Jukureille erittäin tärkeä asia.
Rajaniemi tulee mitä luultavimmin pelaamaan alkavallakin kaudella lähes aina, kun vaan on terveiden kirjoissa.
Alkavankin kauden menestyminen on oman näkemykseni edelleen suurimmilta osin Rajaniemen harteilla mutta jos hän pelaa edelleen tasolla jolla on nyt ollut, niin menestys ei ainakaan jää kiinni tolppien välistä.


Tässä oli tämänkertainen postaus ja Tärkeiden Palasten osa.

Seuraavassa osassa hypätään Kuopioon KalPan kyytiin ja otetaan käsittelyyn paluun liigaan tehnyt Jaakko Rissanen. 

Hyvää viikonlopun alkua kaikille ja muistakaa nauttia!

Kiekkoprofessori
Joona

Tärkeät palaset osa 2: Ville Vahalahti Lukko

Hyvää maanantaita ja viikon alkua taas kaikille tasapuolisesti!


Pahoittelut heti alkuun, että blogi on ollut hiljaisena melkein viikon ajan.
Tähän on ollut syynä yksinkertaisesti se, että on ollut niin paljon kaikkea muuta ja kun juhannuskin painoi päälle niin päätin, että otan nyt rennosti koko viikonlopun enkä stressaa mistään asioista turhan takia.
Joskus pitää vain unohtaa kaikki ja ottaa rennosti, sen juuri viikonloppuna tein ja olen tyytyväinen siihen.
Säät olivat juhannuksena ainakin täällä suunnalla todella kehnot, mutta toivottavasti juuri siellä missä sinä juhannuksesi vietit oli kelit kohdillaan.
Ja totta kai juuri kun tänään maanantaina oli palattava vapailta takaisin sorvin ääreen, niin eiköhän juuri silloin ala aurinko taas paistamaan täydeltä taivaalta, niin meikäläisen tuuria...


Mutta nyt pidemmittä puheitta siirrytään päivän aiheeseen, joka on Tärkeät Palaset juttusarjan toinen osa.
Tänään käsittelyssä Rauman Lukon kokenut laituri Ville Vahalahti.


Kun puhutaan liigan kokeneista pelaajista ja suunnan näyttäjistä koko sarjalle, ei tässä keskustelussa voi olla sivuuttamatta 40-vuotiasta liigan ikonia Ville Vahalahtea.
Vahalahti on pelaaja, joka on nähnyt liigaa jo huikean 19 kokonaisen kauden ajan.
Todella harva pelaaja on pelannut yhtä huikeaa uraa liigassa ja on muistettava että Vahalahden ura liigakaukaloissa jatkuu edelleen myös ensi kaudella.
Syksyllä Vahalahti aloittaa jo 20. kautensa liigassa mikä tuntuu allekirjoittaneestakin melko uskomattomalta.
Väliin Vahalahdelta löytyy ainoastaan yksi reissu liigan ulkopuolelle, kun hän pelasi yhden kauden ruotsissa.


Kokemus, jota Vahalahti tuo Lukolle on korvaamaton osa mietittäessä Raumalaisten menestysmahdollisuuksia alkavalla kaudella.
Yli 900 liigaottelua ja neljä suomenmestaruutta TPS:n paidassa on huima suoritus ja siihen kun vielä lisää sen, että hän on säästynyt todella hyvin pahemmilta loukkaantumisilta, sekä pelannut nämä kaikki liigaottelut ainoastaan kahdessa liigaseurassa TPS:ssä ja Lukossa tekee se urasta entistä upeamman.
Vahalahti oli poissa viime kaudella runkosarjan lopun, mikä näkyi eittämättä Lukon otteissa.
Lukossa on monia kokeneita pelaajia, mutta siitä huolimatta nostan kuitenkin Vahalahden tärkeimmäksi yksittäiseksi pelaajaksi.
Vaikka loukkaantumiset viime kaudella vaivasivat olen sitä mieltä, että täydessä kunnossa ollessaan Vahalahti pystyy edelleen pelaamaan kovalla tasolla, vaikka ikää on jo mittarissa ja jalat eivät enään ole takavuosien terässä.
40 otteluun viime kaudella 23 pistettä on kuitenkin osoitus siitä, että laiturin ei vielä kannattanut nostaa luistimia naulaan.


Lukon ylivoima oli varsinkin kauden loppupuolella erittäin tahmeaa ja Vahalahdella on siinä alkavalla kaudella tärkeä rooli, varsinkin kun Teemu Ramstedt ei enään jatka Raumalaisten riveissä tulevalla kaudella.
Kovissa paikoissa on Vahalahti ollut uransa aikana monia kertoja ja se tuo varmasti tiettyä rauhallisuutta Lukon pelaamiseen.
Vahalahti on iskenyt liigauransa aikana tukun todella tärkeitä maaleja ja silloin yleensä kun Lukko on konkarilta tehoja toivonut, Lukko on myös niitä saanut todella kiitettävästi.
Jos otetaan laskuista pois viime kausi joka oli loukkaantumisen takia pilalla, on Vahalahti takonut Raumalaisten paidassa pisteitä neljän kauden aikana huikeat 194 kappaletta.


Kun katsoo Lukon tulevan kauden rosteria ja arvailee ketjukoostumuksia, sijoittaisin Vahalahden samaan ketjuun vahvan loppukauden pelanneen Arttu Ilomäen, sekä viime kauden Lukon parhaan maalintekijän Janne Keräsen kanssa.
Perustelen tätä sillä, että jos Vahalahti pysyy kunnossa koko kauden on hän edelleen kova ase Lukolle pisteiden tekijänä.
Vahalahden maalinteko on ehkä hiukan taantunut aikaisemmista kausista, mutta rauhallisuus kiekon kanssa sekä peliäly tuovat hänelle edelleen pisteitä hyvällä tahdilla.
Ilomäki ja Keränen ovat luisteluvoimaisia pelaajia, joten Vahalahden olisi helppo pelata tässä kolmikossa ja jakaa kiekkoa eteenpäin.


Vahalahti tekee kentällä lähes järjestäen oikean ratkaisun, eikä hätäile kiekon kanssa.
Lukon todellinen alamäki sai kunnolla vasta tulta alleen, kun Vahalahti loukkaantui ja lupaavalta näyttänyt suora pudotuspelipaikka lipesi Raumalaisten käsistä ratkaisevalla hetkellä.
Vahalahden puuttuminen myös pudotuspeleistä oli myös kova isku Lukolle ja konkarin puuttuminen kokoonpanosta näkyi omasta mielestäni Raumalaisten pelaamisessa.
Vaikka aina sanotaan että "ei sota yhtä miestä kaipaa", niin kyllä Vahalahtea olisi sodassa keväällä vain tarvittu.
107 Playoffottelun kokemus olisi ollut Lukolle kullanarvoinen ja olisi voinut auttaa Raumalaisia nousemaan vielä taistelemaan Ässät sarjan voitosta pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.


Alkavalla kaudella Vahalahti terveenä ollessaan tulee oman näkemykseni mukaan siivittämään Lukon pudotuspeleihin vaisun viime kauden jälkeen.
Tehoja odotan mieheltä edelleen ja uskon, että kaiken osuessa kohdalleen tehoja tulee myös syntymään.

Mielenkiinnolla seurailen myös sitä, että kuinka kauan Vahalahti uraansa aikoo vielä jatkaa.
Itse näen, että hän voisi jatkaa uraansa vielä alkavan kauden jälkeenkin, riippuen tietysti vammoista ja halusta pelata.
Selvää kuitenkin on, että hän on nyt jo liigalegenda ja tullaan pelaajauran päätyttyä muistamaan vielä pitkän aikaa.

Tässä oli tämänkertainen osani Tärkeistä Palasista.
Seuraavassa osassa käännetään katseet Mikkelin suuntaan ja otetaan käsittelyyn Jukurien maalivahti Sami Rajaniemi.

Hyvää viikon jatkoa kaikille!


Kiekkoprofessori
Joona

Tärkeät palaset osa 1: Tommi Santala HIFK

Oikein hyvää keskiviikkoa kaikille tasapuolisesti ja tervetuloa taas uuden blogin pariin!

Viikonloppu tuli ja meni taas nopeasti, vaikka tuntui että juurihan aloin vasta päästä vapaan fiilikseen kun töihin oli taas maanantaina palattava.
Sain kuitenkin hyvin levättyä ja jaksaa taas painaa hyvin viikon läpi.
Jalkapallon MM-kisatkin kun ovat alkaneet pyöriä, niin se on itselle hyvä rentoutumiskeino liikunnan lisäksi.

Liigan kausiennakkosarja seuroista on nyt pienellä tauolla, mutta blogi ei suinkaan jää laakereilleen lepäilemään.
Kuten edellisessä postauksessani teille lupasin, alan tänään kirjoittamaan uutta juttusarjaa mikä kantaa nimeä tärkeät palaset.
Tässä juttusarjassa tulen kertomaan aina yhdessä osassa omaa näkökulmaani yhdestä pelaajasta, joka on joukkueelleen tärkeä alkavaa kautta ajatellen niin pelillisesti, kuin myös henkisellä tasolla.
Käsittelen tässä kokonaisuudessa yhden pelaajan joka ikisestä seurasta ja kerron minkä takia pidän itse juuri kyseistä pelaajaa tärkeimpänä palasena joukkueelleen alkavalla kaudella.

Tässä ensimmäisessä osassa otan käsittelyyn HIFK:n kesän kenties ehkä kovimman kaappauksen kokeneen Tommi Santalan.

Santala on omaan silmään Helsinkiläisten hankinnoista ehdottomasti nimekkäin.
Yli 300 liigaottelun, ja yli 400 NLA ottelun kokemus on todella arvokas HIFK:lle tulevalla kaudella, Lisäksi Santalalla on kokemusta myös  Pohjois-Amerikasta 186 ottelun verran.
38-vuotias keskushyökkääjä on omissa papereissani HIFK:n selvä ykkössentteri ja hyökkäyksen kiekollinen johtaja tulevalla kaudella, varsinkin kun Helsinkiin alun perin hankittu Antti Suomela lähtee Pohjois-Amerikkaan tavoittelemaan paikkaa NHL:stä San Jose Sharksin riveistä.

Aloin seuraamaan Santalan uraa edesottamuksia kaudesta 2007-2008 lähtien, jolloin hän teki Jokereissa tuhoisaa jälkeä samassa ketjussa Ville Leinon kanssa.
Sentteri mätti pelaamassaan 56 runkosarjaottelussa 58 pistettä ja myös pudotuspeleissä tahti oli kovaa, jolloin hän tehtaili 13 ottelussa 16 tehopistettä.

Santala tuo HIFK:lle paljon kiekollista varmuutta, jota jäi ehkä hiukan kuitenkin puuttumaan viime kaudelta.
Lisäksi kokemus, jota sentteri tuo hyökkäysosastoon joukkueeseen on todella tärkeä asia menestyksen kannalta niin pelillisesti, kuin myös henkisellä puolella.

Ylivoimapelissä Santalan kiekollinen rauhallisuus ja pelinäkemys pääsee eittämättä oikeuksiinsa ja siksi odotan mielenkiinnolla, että miltä HIFK:n viime kaudella suhteellisen tehottomalta näyttänyt ylivoima saa aikaan alkavalla kaudella.
Santala tuo vaihtoehtoja paljon ja oikeakätisenä pelaajana tulee auttamaan pakkopeliä.
HIFK:lla ei oikein viime kaudella ollut hyvää rightin puolen pelaajaa ylivoimapeliin.
Esimerkiksi Joonas Rask heräsi loppukaudesta, mutta alkukaudesta oli erittäin vaikeaa.
Siksi on hyvä, että HIFK sai juuri omasta mielestäni erittäin hyvän pelaajan Santalasta ensi kaudelle.
Toki yksi pelaaja ei kaikkea voi muuttaa, mutta on todella oiva ja varmasti toivottu lisä Helsinkiläisten ylivoimapeliin.

Santalan ympärille tullaan mitä todennäköisimmin rakentamaan HIFK:n ykkösketju ja häneltä odotetaan tehoja niin valmennuksen, kuin kannattajienkin suunnalta eikä varmasti suotta.
Kun HIFK:hon siirtyy nimekäs hankinta häneltä odotetaan aina kovaa tulosta ja uskon, että Santala pystyy nämä saappaat moitteetta täyttämään.
Hän on tehnyt melkein järjestäen joka kausi uransa aikana yli piste per peli tahdilla ja vaikka ikää on jo kiitettävästi niin sama tahti voi hyvinkin jatkua edelleen myös tulevalla kaudella.
Santala pystyy kiekollisen varmuutensa ja pelikäsityksensä ansiosta varmasti jakamaan kiekkoa vauhtiin keskikaistalta laitureille.

HIFK:lla ei ole liikaa sellaisia pelaajia, jotka toisivat joukkueeseen voittamisen kulttuuria ja jotka olisivat uran aikana paljoa voittaneet eikä myöskään Santala lukeudu heihin.
Kokemus Liigasta, Sveitsin pääsarjasta, Pohjois-Amerikasta ja myös ripaus KHL:stä nostavat kokeneen sentterin todella isoon asemaan Helsinkiläisten rosterissa.

Uskon, että Santala hakee viimeistä sinettiä uralleen ja sitä yhtä isoa voittoa.
HIFK:lla on joka kausi yleensä pelaajia, joihin ladataan valtavia odotuksia ennen kauden alkua ja sitten tämä kyseinen pelaaja/pelaajat alisuorittavatkin kauden alkaessa.
Itse henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä että vaikka Santalalle kohdistetaan eittämättä isoja odotuksia, niin silti hän pystyy ne käsittelemään ja keskittämään ajatuksensa pelkästään olennaiseen.

Oma näkemykseni on että jos Santala pysyy terveenä ainakin lähes koko kauden, niin jälki tulee olemaan varmasti tuhoisaa.
Näkisin hänet ykkösketjun keskellä johon sijoittaisin laidoille Iikka Kangasniemen, sekä ehkä joidenkin mielestä hieman yllättäen Lennart Petrellin.
Siinä olisi oman näkemykseni mukaan ketju, joka voisi tehdä hyvin tulosta ja jossa Santala saisi varmasti tehoja aikaan.
Perustelen tätä sillä, että hyvän pelikäsityksen omaava sentteri näkee kentän ja näkee hyvin missä ketjukaverit menevät.
Petrell raataa illasta toiseen kulmissa ja kaivaa kiekkoja varmasti tulevallakin kaudella.
Hän toisi ketjuun fyysisyyttä ja tekisi tällä näin ollen tilaa Santalalle ja Kangasniemelle.
Pitäisin Kangasniemeä tämän ketjun maalintekijänä ja kaksikko Santala Kangasniemi on alkavalla kaudella sellainen parivaljakko, että kun kaikki osuu kohdalleen tehoja alkaa taatusti syntyä.

Santala tulee olemaan alkavalla kaudella vaikea pideltävä juonikkuutensa ja peliälynsä vuoksi.
Odotan erittäin mielenkiinnolla mitä HIFK:n pelillinen johtaja ja kiekollisen pelin johtohahmo tulee esiintymään, kun kausi polkaistaan käyntiin syyskuussa.

Tässä oli tämänkertainen postaukseni ajatuksiani Tommi Santalasta ja siitä, miten se tulee omasta mielestäni näkymään HIFK:n pelissä alkavalla kaudella.

 Seuraavassa tärkeän palasten osassa käsittelyvuorossa on Rauman Lukon konkari Ville Vahalahti.

Hyvää keskiviikon jatkoa kaikille!

Kiekkoprofessori
Joona

Liigan kausiennakko 2018-2019 osa 7: Käsittelyssä Ilves- Nuoret pelaajat vastuunkantoon?

Oikein hyvää perjantaita ja viikonlopun alkua kaikille jääkiekon ystäville!


Viikko on taas kulunut kuin siivillä ja taas tuntuu erittäin hyvältä, kun on saanut työt hoidettua.
Tämä kirjoittaminenhan ei ole oikeaa työtä mutta yritän ottaa tämän työstä ja vakavasti, jotta saisin teille mahdollisimman hyvää sisältöä aikaiseksi.
En ole tässä jobissa vielä mikään kovin hyvä, mutta totta kai koko ajan sitä yrittää kehittyä paremmaksi asiassa mistä todella pitää.
Toivon, että jonain päivänä saisin työskennellä jollakin tavalla kiekon parissa ja sitä kohti tehdään töitä tavoitteen toteutumiseksi.


Tämä on jo ennakon seitsemäs osa ja seitsemäs seura, josta kirjoitan oman näkemykseni alkavaa kautta silmällä pitäen.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että joukkueista on tämän jälkeen käsitelty puolet.
Pidän tämän joukkueen jälkeen pienen tauon kausiennakosta ja toiset seitsemän joukkuetta tulevat käsittelyyn myöhemmin.
Jatkossa otan käsittelyyn puhuttavia aiheita, jotka koskettavat liigan kautta 2018-2019.

Luvassa on näkökulmia, mielipiteitä, asiaa liigan pelillisistä asioista, sekä otan myös käsittelyyn eri joukkueista yksittäisiä pelaajia, jotka ovat joukkueilleen tärkeimpiä tulevalla kaudella.
Jokaisesta joukkueesta on tulossa yksi pelaaja, josta teen tarkemman postauksen.
Toki jokaisessa seurassa on monia tärkeitä pelaajia menestyksen kannalta mutta annan oman näkemykseni pelaajasta, jonka koen olevan isoimmassa roolissa eri seurojen menestyksen kannalta.

Mutta nyt siirrytään tämän päivän aiheeseen, joka on liigan kausiennakon uusi osa.

Tänään käsittelyssäni on toinen Tampereen seuroista eli Ilves.

Viime kausi: Herääminen tapahtui liian myöhään.

Ilveksen viime kaudessa oli hiukan käynnistymisvaikeuksia, jotka jatkuivatkin sitten joulutaukoon asti.

Sen jälkeen tupsukorvat saivat pikkuhiljaa pelistä kiinni ja kevään peleissä pisteitä alkoikin ropista ihan mukavalla tahdilla.

Valitettavasti peli vain alkoi kulkemaan liian myöhään ja näin ollen pudotuspeleihin pääsy jäi haaveeksi.

Runkosarjan viimeisestä yhdestätoista ottelusta Tamperelaiset keräsivät mukavat 22 pistettä, mutta alkukauden heikommat esitykset verottivat mahdollisuuksia päästä kymmenen parhaan joukkoon.

Karri Kivi sai joukkueen kevätkaudella hyvään liekkiin ja oli mukava seurata Ilveksen taistelevaa ja periksiantamatonta pelaamista.

Viime kauden onnistujista nostaisin esiin erityisesti kaksi nimeä Ville Meskasen ja Eemeli Suomen.

Meskanen nousi hieman yllättäen kovalla tasolla, toki keväällä 2017 Meskanen oli jo hyvässä roolissa pudotuspeleissä Tapparaa vastaan, mutta hän löi itsensä kunnolla läpi viime kauden aikana.

Siitä palkintona hän sai kutsun maajoukkueeseen, sekä NHL sopimuksen.

Uskon kuitenkin, että vaikka Meskanen iskikin 24 maalia runkosarjassa ei hän ole vielä valmis NHL:ään.

Kuitenkin hän pääsee kehittymään AHL::n puolelle ja loikka ylös on lähitulevaisuudessa hyvinkin mahdollinen, kunhan hän saa vielä kehitystä fysiikan puolelle.

Samoihin läpilyönteihin kuuluu Meskasen ohella myös Eemeli Suomi.

22-vuotias laituri on pelannut liigassa nyt kolme täyttä kautta ja läpimurto liigaan tapahtui viime kaudella.

Odotukset Suomea kohtaan olivat valtavat hänen siirryttyään liigan puolelle, olihan hän tehnyt viimeisellä A- juniorikaudellaan nuorten liigan piste-ennätyksen.

kahdella ensimmäisellä kaudella hän kokosi yhteensä 110 runkosarjaottelussa vain 28 tehopistettä ja hänellä näytti selvästi olevan vaikeuksia tottua miesten pelien vauhtiin.

Viime kaudella Suomen potentiaali kuitenkin pääsi oikeuksiinsa ja peli alkoi kulkea, siitä osoituksena 40 tehopistettä ja myös kutsu ensimmäistä kertaa A-maajoukkuepaitaan.

Suomi tulee olemaan alkavalla kaudella Ilveksen yksi tärkeimmistä pelaajista ja jos kehitys edelleen jatkuu voidaan hyökkääjältä odottaa paljon.

Tuleva kausi: Nuoria vastuunkantajia- Kokemusta alakerrassa.

Ilveksen tulevan kauden joukkue on monella tapaa mielenkiintoinen siitä syystä, että nuorilla pelaajilla on alkavalla kaudella enemmän vastuuta.

Arttu Ruotsalainen, Topias Haapanen ja Joona Ikonen ovat näitä nuoria, joilla on nyt omasta mielestäni vielä parempi mahdollisuus näyttää.

Kokemusta Tamperelaisille tuovat yhdysvaltalainen Matt Generous, sekä viime kaudet Pelicansissa pelannut Juha Leimu.

Generous tuo puolustukseen fyysisyyttä ja kokemusta, jota Ilves tarvitsee.

Amerikkalainen on edustanut liigassa aiemmin Lukkoa, Sporttia ja Helsingin HIFK:ta.

Vaarana vain saattaa olla, että Generousilla saattaa pinna herkästi palaa, joka saattaa tuottaa Tamperelaisille harmaita hiuksia kauden edetessä.

Toki hän on joukkuepelaaja, joka suojelee joukkuettaan ja on puolustuspään tulevan kauden isäntä.

35-vuotias Leimu nousi liigaa seuraavien ihmisten tietoisuuteen hiukan yllättävällä tavalla.

kaudella 2009-2010 Leimu pelasi alkukaudesta Mestistä Lempäälän kisassa Tapparalle tuli alkukaudesta peräpäähän poissaoloja, jonka ansiosta hän pääsi Tamperelaisten liigamiehistöön mukaan.

Tapparan lisäksi Leimu on pelannut liigassa Pelicansin paidassa jossa hän oli varsin tehokas, mutta pienet vammat ovat rasittaneet pelaamista.

Uskon kuitenkin vahvasti siihen että jos Leimu saa ehjän harjoituskauden alle, hänestä on iloa tehojen muodossa.

Varsinkin Ylivoimalla kokenut puolustaja on osoittanut kovaa tasoa, siitä osoituksena kausilla 2015-2017 hän teki runkosarjassa yhteensä 27 maalia.

Vaikka ikää on jo, niin siitä huolimatta hän tulee olemaan Ilveksen kantavia voimia hyökkäyssuuntaan.

Odotan Ilvekseltä parempaa alkukautta ja sitä että he saisivat pelin toimimaan aikaisemmin, silloin heillä on realistiset mahdollisuudet nousta kymmenen parhaan joukkoon.

Laitoin myös merkille, että Tamperelaiset hävisivät monia pelejä yhden maalin erolla.

Ilveksen pitää kääntää nämä tiukat pelit voitoiksi, jotta he nostavat kurssinsa sarjataulukossa takaisin pudotuspeleihin.

Tässä oli tämänkertainen kausiennakko-osani ja ajatuksiani Ilveksestä tulevaa kautta ajatellen.

Seuraavassa postauksessani aloitan uutta juttusarjaa jossa otan aina yhdestä joukkueesta yhden pelaajan, jonka koen olevani tärkeä yksittäinen tekijä menestykseen.

Tämän uuden juttusarjan ensimmäinen osa tulee ulos keskiviikkona ja siinä käsittelyssäni on Helsingin HIFK:hon tulevaksi kaudeksi siirtynyt kokenut keskushyökkääjä Tommi Santala.

Päätän tämän postaukseni nyt tähän ja liigan kausiennakot joukkueiden osalta jatkuvat myöhemmin.

Nyt vetäydyn viikonlopun viettoon ja otan rennosti, muistakaa tekin relata ja nauttia elämästä!

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kiekkoprofessori

Joona

Liigan kausiennakko 2018-2019 osa 6: Käsittelyssä KooKoo- Kokemus näyttää suuntaa?

Tervehdys ja keskiviikkoa taas kaikille jääkiekon ystäville!


Taas on tullut aika kirjoitella uusi postaus koska olen niin innoissani tästä hommasta, että teen tätä nyt kovalla tahdilla eikä tämä ole minulle stressaavaa.
Mutta periaatteessahan hommat eivät ole vielä ohi omalta osaltani, koska ylläpidän tätä blogia teille jotta saisitte tasaisella tahdilla juttua.
Yritän parhaani mukaan sitä teille tuottaa niin paljon kuin vain suinkin kykenen ja jaksan.
Joku saattaisi ajatella että kirjoittaminen olisi minulle vain pakkopullaa kun uusia postauksia tulee tiuhaan, mutta sitä se ei todellakaan ole.
Tykkään todella tästä mitä teen ja haluan tuoda sitä näissä postauksissa esille myös teille lukijoille ja
saada teidät tuntemaan, että olette tärkeitä.

Liigan kausiennakko juttusarja on edennyt jo täydellä höyryllä eteenpäin ja nyt onkin vuorossa jo kuudes osa tätä kokonaisuutta.
Tänään käsittelyvuorosta löytyy oranssimustat Kouvolasta eli KooKoo.

Viime kausi: Alkukaudesta turboa- Lopulta paluu vanhaan.

KooKoon viime kaudesta jäi itselle hiukan kaksijakoiset fiilikset.

Oli jaksoja jolloin Kouvolalaiset olivat erittäin hyvin pelin päällä ja saivat varsinkin alkukaudesta vakuuttavan startin kauteen.

Ajattelin silloin alkukierrosten perusteella, että KooKoo ehkä voisi olla sellainen yllättäjä joka hilaa itsensä kaikkien huomaamatta kymmenen parhaan joukkoon ja pudotuspeliviivan paremmalle puolelle, vaan toisin kuitenkin kävi.

Ensimmäisten kierrosten jälkeen Kouvolalaisten peli alkoi puuroutua ja palata pikkuhiljaa vanhaan muottiin, kun kärkijoukkueet saivat rivejään kasaan.

Toki oli ajoittain hetkiä jolloin oli aistittavissa piristymisen merkkejä, mutta nämä välähdykset olivat vain lyhytaikaisia.

Puolustus- ja maalivahtipeli alkoi yskiä pahemman kerran ja hyökkäyskaluston kapeus alkoi näkyä eittämättä tehoissa.

Onnistujiakin menneellä kaudella kuitenkin omaan silmääni löytyi muutama kappale.

Ensimmäisenä nostan esiin Miikka Pitkäsen, joka löi itsensä tällä kaudella läpi liigatasolla.

33 tehopistettä tehnyt Pitkänen oli pelaaja, josta itse pidin KooKoossa viime kaudella ja hän jatkaa Kouvolassa myös ensi kaudella hänestä on jatkossa paljon iloa Kouvolaan.

Myös Ruotsalainen Malte Strömvall oli hyvä hankinta joka toi toivottua maalintekovoimaa joukkueeseen.

Siitä osoituksena ruotsalainen viimeisteli 14 liigamaalia eikä pelannut edes kaikkia otteluita.

Odotan mielenkiinnolla mitä hän saa aikaan.

Kaiken osuessa kohdalleen näen, että hän voi ylittää jopa helposti 20 maalin rajan.

Puolustuksessa eniten silmääni osui tanskalainen Emil Kristensen.

Hyvät kiekolliset avut omaava Kristensen pelasi hyvän kauden ja sai myös kiitettävän määrän tehoja 17 kappaletta.

Toki plus/miinus lukema oli kehno (-11), mutta siitä huolimatta pidin Kristensenin pelityylistä.

Hän oli hyvä varsinkin ylivoimalla ja vielä rightin puolen puolustajana on tärkeä palanen tulevankin kauden puolustusta, sekä varsinkin ylivoimaa.

Kokemusta sekä alakertaan, että hyökkäysosastolle

Uusista hankinnoista nostan esiin eittämättä kaksi kokenutta ratsua, jotka tuovat valtavan määrän kokemusta ja johtajuutta KooKooseen alkavalle kaudelle.

Ensimmäisenä menemme puolustusosastolle ja poimimme sieltä norjalaisen Alexander Bonsaksenin.

31-vuotias norjan maajoukkueen vakiokasvo on voittanut suomessa Tapparan paidassa kaksi liigan mestaruutta, sekä yhden hopean.

Lisäksi puolustajalta löytyy kolme norjan mestaruutta.

Hän tulee olemaan Kristensenin kanssa KooKoon puolustuksen johtohahmoja ja pelaa varmasti isoja minuutteja illasta toiseen.

Hyökkäysosastolle Kouvolalaisten nimekkäin hankinta on eittämättä Juha-Pekka Haataja.

35-vuotias kokenut laituri on voittanut kolme suomen mestaruutta, kaksi Kärpissä yhden HIFK:ssa.

Haatajan kokemus yhdistettynä edelleen hyvään maalintekotaitoon ovat KooKoolle todella tärkeitä, mikäli he mielivät taistella kaudella kymmenen parhaan joukkoon pääsystä.

Pieni kysymysmerkki on vain se, että riittääkö kokeneella hyökkääjällä jalka?

Kysymysmerkkejä on paljon, mutta heitän tässä muutaman ilmoille:

Riittääkö materiaali toivottuun tulokseen?

Tuleeko kauden aikana liikaa aaltoliikettä esityksissä?

Onnistuuko KooKoo muuttamaan suuntaa kahden heikosti sujuneen kauden jälkeen?

Näihinkin kysymyksiin saamme luultavasti vastaukset, kun liiga alkaa jälleen pyöriä.

Tässä oli tämänkertainen kauden ennakko-osa ja ajatuksiani KooKoosta.

Heittäkää rohkeasti omia näkemyksiänne tänne, jotta saadaan mielipiteitä ja keskustelua aikaiseksi!

Muistakaa siellä ruudun toisella puolella, että mikään mielipide ei ole väärä eivätkä omat näkemykseni automaattisesti ole oikeita.

Nämä ovat omia näkemyksiäni ja siksi olisi mukavaa kuulla teidän näkemyksiänne asioista ja mielipiteitä miksi juuri sinä ajattelet niin kuin ajattelet.

Seuraava osa on jo kausiennakon seitsemäs ja se tulee ulos perjantaina, silloin vuorossa Tampereen tupsukorvat eli Ilves

Hyvää illanjatkoa kaikille ja muistakaa levätä hyvin!

Kiekkoprofessori

Joona

Liiga kausiennakko 2018-2019 osa 5: käsittelyssä Ässät- Pauhaako Porilainen hulluus entistä kovemmin?

Hyvää tiistaita kaikille tasapuolisesti!

Työpäiväni on periaatteessa jo ohi, mutta se jatkuu nyt vielä koneen ääressä uuden postauksen parissa.
Sitä jaksaa kummasti vielä muiden töiden päälle kirjoitella blogia, mutta kun aihe on sellainen joka itseä kiinnostaa ja tuo nautintoa, niin sitä jaksaa kummasti paahtaa eikä väsymystä juuri tunne.
Ihmisten on yleensä vaikea jaksaa panostaa asioihin vapaa-ajalla, koska työt vievät suurimman osan ajasta, mutta kun esimerkiksi aikatauluttaa päivän rytmin milloin tekee mitäkin niin kyllä se auttaa selviämään päivän läpi.
Suosittelen sinullekin päivän aikatauluttamista, mikäli se vaan mitenkään onnistuu.

Liigan kausiennakko juttusarja on edennyt jo hyvää vauhtia ja vuorossa on jo viides seura.
Tänään käsittelyssä on patasydän Porista eli Ässät.

Viime kausi: Osoitus hyvästä joukkuepelaamisesta.

Ässät oli viime kaudella omaan silmään erittäin työteliäs ja viisikkopelaaminen oli ajoittain todella hyvännäköistä.

Porilaisilla oli paljon onnistuneita yksilöitä, jotka joukkueena pääsivät mielestäni maksimisuoritukseen.

Loukkaantumisia oli myös paljon joka söi tehoja hyökkäyspäästä kauden aikana, mutta siitä huolimatta suhteellisen kapealla rosterilla suoritus oli hyvä.

Varsinkin Sakari Salmisen ja Simon Suorannan poissaolot näkyivät auttamatta tehoissa.

Jarno Kärjen paluu takaisin pataan oli merkittävä asia Ässille ja huonon kauden alun Tapparassa saanut laituri palasi Porissa sille tasolle, jossa hän oli Tampereelle lähdettäessä.

Ässien pelitavasta olen aina pitänyt, koska sillä pelityylillä ei ole koskaan peruuteltu, tästä hyvänä esimerkkinä ehkä Porilaisten työteliään pelitavan ruumiillistuma Matti Lamberg.

Lamberg on myös kärsinyt urallaan paljon loukkaantumisista, mutta silti olisi erittäin tärkeä pelaaja kenelle tahansa joukkueelle ja Ässät saa nyt nauttia tästä työteliäästä laiturista.

Puolustukseen täsmähankintoja- Hyökkäys nuorentui.

Ässien tulevan kauden joukkue näyttää mielenkiintoiselta nuorien pelaajien ja parin hyvän täsmähankinnan ansiosta.

Puolustuksessa eittämättä kovin nimi on KHL:stä suomeen palannut Tommi Taimi.

Edelliset kaksi kautta ovat olleet Taimelle vaikeita, mutta uskon että hyvän harjoituskauden alle saatuaan Taimi tulee olemaan kova ase Porilaisille varsinkin ylivoimalla.

Lisäksi Ässät hankki HIFK:sta profiilipuolustajaksi Saku Salmelan, joka ei oikein päässyt välttämättä sille tasolle mitä Helsingissä odotettiin

Siirto Poriin on hyvä ratkaisu minun mielestä sen takia, että hän saa luultavasti enemmän kiekollista vastuuta Taimen ja Porissa hyvin pelanneen Niko Peltolan takana.

Ässien hyökkäys vilisee alkavalla kaudella paljon nuoria pelaajia, joilla on mahdollisuus näyttää kyntensä liigatasolla.

Jesperi Kotkaniemi on jo osoittanut viime kaudella kykynsä liigassa, mutta Porilaisilla on muitakin mielenkiintoisia nuoria.

Ässien joukkueen keski-ikä ainoastaan 24 vuotta ja vanhimmatkin pelaajat ovat vain 30 nurkilla tai alle sen joten uskon, että Ässien kova luistelu- ja kamppailupelaaminen sen kuin vain korostuu tulevalla kaudella.

Ratkaisijoita Porilaisilta löytyy kyllä, mutta onko heitä sittenkin liian vähän kun aletaan puhua menestyksestä?

Jarno Kärki, Sakari Salminen, Sami Lähteenmäki ja Tommi Taimi ovat pelaajia, joiden ratkaisuvoimaa todellakin tarvitaan, mutta riittääkö se?

Ässien pelitapa toki siivittää joukkuetta uskoakseni ihan hyviin tuloksiin mutta onko se niin tehokasta, että se vie suoraan pudotuspelipaikkaan asti?

Tähän ja muihin kysymyksiin saadaan jälleen kerran vastaus syyskuussa liigan käynnistyessä.

Tässä oli tämänkertainen liigan kausiennakon osa Ässistä minun osaltani.

Laittakaa vain rohkeasti omia ajatuksianne minkälaisena itse näette minkäkin joukkueen menestysmahdollisuudet tai jotain muuta, niin saadaan keskustelua aikaiseksi vaikka kesä vielä onkin :)

Mukavaa tiistaita kaikille!

Kiekkoprofessori

Joona

Liigan kausiennakko 2018-2019 osa 4: Käsittelyssä Lukko- paluu takaisin kärkikahinoihin?

Hyvää maanantai iltapäivää kaikille jääkiekon ystäville!


Uusi viikko on taas jälleen kerran potkaistu käyntiin ja hyvällä fiiliksellä mennään.
Aamulla herättyäni tunsin nukkuneeni taas erittäin hyvät yöunet ja lähdin töihin intoa puhkuen.
Yleensähän ihmisillä ei ole mikään kauhean iso vimma palata töihin viikonlopun jälkeen, mutta tänään minusta tuntui mukavalta palata hommiin samojen tuttujen henkilöiden kanssa.

Tulin kotiin ja muistin siinä samassa, että tänäänhän saa taas kirjoitella ja ottaa uuden joukkueen käsittelyyn.
Ja niin kuin edellisessä kirjoituksessani teille lupasin tänään käsittelyssä on Rauman Lukko.

Joukkueen runko pysyi hyvin kasassa- Tae menestykseen?

Lukon joukkue ensi kaudella on varmasti yksi liigan vähiten muuttuneista rostereista ja uskon itse siihen, että tämän ansiosta Raumalaisilla on mahdollisuus nousta takaisin kärkikahinoihin.

Puolustuspäähän uutena kasvona on liittynyt TPS:ssä viime kaudella pelannut Tarmo Reunanen.

Reunanen on omaan silmään näyttänyt todella liikkuvalta ja älykkäältä kiekolliselta puolustaja, mutta ei ole ehkä saanut vielä kunnon mahdollisuutta Liigassa ja siirto Raumalle on varmasti oikea ratkaisu kehityksen kannalta.

Reunasta seurattuani Mestiksessä TuTon paidassa ihmettelin jo suuresti, että miksi kyseinen herra ei ole saanut vakiopaikkaa TPS:n kokoonpanosta, toisaalta Turkulaisten puolustus oli viime kaudella sen verran kovaa tasoa, että Reunasen oli vaikea vakiinnuttaa paikkaa.

Ilkka Heikkisen, Henrik Tallinderin ja Olli Juolevin kaltaisten puolustajien syrjäyttäminen on todella vaikea tehtävä, kun vielä ruotsalainen yllätysnimi Lukas Ekesthol- Jonsson yllätti kaikki hyvällä ja tehokkaalla kiekollisella pelillään.
Puolustukseen Raumalaiset kaipaavat omasta mielestäni vielä vahvistusta, jotta he taistelisivat kärkisijoista.

Hyökkäyksessäkään Raumalaisilla ei suuria muutoksia tapahdu minkä näen samaa aikaa niin mahdollisuutena, kuin uhkanakin tulevan kauden menestyksen kannalta.

Lukolla on myös alkavalla kaudella samat pelaajat joilta ratkaisuja odotetaan, jotta he voisivat vakavasti taistella suorasta puolivälieräpaikasta.

Ville Vahalahti, Janne Keränen Toni Koivisto ja Janne Niskala ovat nimiä joiden uskon kannattelevan Raumalaisten menestysmahdollisuuksia läpi myös ensi kauden, toki myös esimerkiksi Arttu Ilomäki osoitti viime kaudella, että pystyy olemaan tehokas ja ratkaisemaan

Uutena mielenkiintoisena nimenä joukkueeseen liittyi viime viikolla tshekkiläinen Tomas Vincour.

NHL:ssä myös esiintynyt laituri tuo varmasti Raumalaisille maalintekovoimaa mitä Lukko tarvitsee.

Hän antaa varmasti tulitukea Janne Keräselle joka oli ylivoimaisesti paras maalintekijä viime kaudella.

Lukon peli omaan silmään on ailahdellut liikaa ja tehottomuus maalipaikoissa on näkynyt tuskastumisena, sekä pelin jumiutumisena minkä vuoksi Raumalaiset taipuivat viime kaudella monissa tiukoissa väännöissä.

He tarvitsevat tehokkuutta maalintekoon sekä peliä enemmän tasapainoon, jotta he saavat ailahtelun pois ja säästyvät turhilta pistemenetyksiltä.

Odotan Lukolta tasonnostoa viime kauteen nähden, mutta alkaako vanhojen kokeneiden pelaajien bensa olla jo vähissä hilaamaan Raumalaiset takaisin kärkisijoille?

Siihen saamme vastauksen syyskuussa, kun Liiga jälleen käynnistyy.

Tässä oli minun ajatuksiani Lukosta ensi kautta silmällä pitäen.

Seuraavassa osa kausiennakosta tulossa heti huomenna, silloin käsittelyvuorossa patapaidat Porin sydämestä eli Ässät

Nauttikaa lämpimistä ilmoista ja muistakaa ottaa rennosti!
Hyvää Maanantain jatkoa kaikille jääkiekon ystäville!

Kiekkoprofessori
Joona

Liigan kausiennakko 2018-2019: osa 3 käsittelyssä Pelicans - Maksimi on vielä näkemättä.

Hyvää perjantai iltapäivää kaikki jääkiekon ystävät!


Viikonloppu on pian alkamaisillaan ja on mukava päästä hetkeksi rentoutumaan ja puhdistamaan työviikon pölyt pois hartioilta.
Mutta ennen kuin siirryn viikonlopun viettoon, käydään läpi uusi joukkue Liigan kausiennakko sarjassa ja nyt kolmannessa osassa ovat vuorossa pussinokat Lahdesta eli Pelicans.

Käyn tuttuun tapaan läpi hiukan menestysmahdollisuuksia tulevalla kaudella, sekä otan kiinni Lahtelaisten tulevan kauden nippuun.

Puolustus uusiksi- Hyökkäyksessä nuorta taitoa höystettynä kokemuksella.

Pelicansin joukkue muuttuu ensi kaudelle jonkin verran ja varsinkin puolustuspää kokee huomattavia muutoksia.
Uusina puolustajina joukkueeseen liittyivät viime kaudella HIFK:ssa esiintyneet Oliwer Kaski ja Miihkali Teppo.
Jukureista Lahteen siirtynyt Keni Karalahti, sekä SHL:stä siirtynyt ruotsalainen Henrik Nilsson.

Itse eniten odotan mielenkiinnolla, kuinka Oliwer Kaski kotiutuu Pelicansiin.
Kaskella oli viime kaudella HIFK:ssa loukkaantumisia jotka vaikeuttivat pelaamista, mutta palattuaan takaisin kokoonpanoon Kaski oli Helsinkiläisten alakerran yksi parhaista ja myös tehoja syntyi hyvällä tahdilla.
Kaski on puolustaja, joka onnistuessaan tuo Pelicansille paljon iloa Mikko Kousan ja kovassa nosteessa tällä hetkellä olevan Casimir Jürgensin takana.

Hyökkäyksessä muutokset eivät ole järin suuria ja se voi olla Lahtelaisille hyvä ase tulevaa kautta silmällä pitäen, sillä kun runko pysyy joukkueessa suhteellisen ennallaan on helpompi rakentaa pohjaa syksylle joka varmasti näkyy heti, kun pelit käynnistyvät.
Pelicansilla on paljon nuoria eteenpäin pyrkiviä pelaajia, mutta yksi on mielestäni ylitse muiden, hän on Jesse Ylönen.
Seurasin viime kaudella todella paljon myös Mestistä ja kiinnitin heti huomioni nuoreen ja taitavaan laituriin, joka pelasi viime kaudella Espoo Unitedissa.
Ylönen tulee omiin silmiini olemaan myös tehokas Liigan puolella ja varmasti tärkeä palanen Pelicansin hyökkäyskalustoa, varsinkin hyvän luistelunsa ansiosta.

Toinen mielenkiintoinen nimi jonka otan esiin on Sapko:sta Mestiksestä siirtynyt Niklas Salo.
Todella liukas ja taitava hyökkääjä on pienestä koostaan huolimatta varmasti vaikea pideltävä puolustajille tulevalla kaudella.
Mestiksen kovat viime kauden pisteet osoittavat, että hän varmasti pystyy omalla tasolla ollessaan tekemään tulosta myös Liigan puolella.


Pelicans on ollut tunnetusti aina kova tekemään töitä eikä siitä varmasti tingitä myöskään tulevalla kaudella.
Lahtelaisten pelissä on havaittavissa liikaa aaltoliikettä mikä omasta mielestäni estää Pelicansin täyden potentiaalin täyttymisen.
Pelicans on aina pelannut ihan hyvin, mutta se viimeinen steppi liigan kärkikastiin on edelleen ottamatta.
Toki kauden 2012 hopea on osoitus siitä, että Lahdessa on koettu myös onnistumisia.
Mutta sen viimeisen stepin ottaminen on vielä jossain piilossa ja kehitteillä ja uskon, että se siivittäisin Pelicansin Liigassa tulevaisuudessa kestomenestyjien joukkoon.

Pidän hyvinkin mahdollisena kun rosteria tulevalle kaudelle katsoo, että se viimeinen steppi jota Lahtelaisilta toivon voi tulla jo alkavalla kaudella.

Tässä oli hiukan minun pohdintaani Pelicansista tulevaa kautta ajatellen.

Nyt vetäydyn Viikonlopun viettoon ja maanantaina luvassa taas uusi osa kausiennakosta, silloin vuorossa on Rauman Lukko.

Hyvää viikonloppua kaikille tasapuolisesti ja nauttikaa vapaapäivistä (jos sellaisia just sulla sattuu olemaan!)


Kiekkoprofessori
Joona

Sunnutaiblogi: Itseilmaisun pelko ja Liigan pelillinen kehityssuunta.

Hyvää sunnuntai iltaa jälleen kaikki jääkiekon ystävät!

Viikonloppu on lopuillaan ja sunnuntai on monelle ihmisille monesti se rauhoittumisen päivä, kun saa vain olla omassa rauhassaan omien ajatusten kanssa tai omien läheisten kanssa, se on hyvää terapiaa.
Monille tämä päivä on sellainen, että haluaa vain olla ja se toimii myös usein miten itselle erittäin hyvin.

Kerron teille tässä postauksessa hieman peloistani itseilmaisun suhteen, sekä siitä kuinka olen päässyt siitä yli.
Lisäksi pureudutaan hiukan liigan nykyiseen tilanteeseen missä peli omasta mielestäni tällä hetkellä menee mitkä asiat ovat hyvin ja mitä pitäisi parantaa.

Mutta ensin puran hiukan minun tuntojani liigan tämänhetkisestä kiekosta ja miten näen itse tilanteen.

Peli nopenee- Peli paranee

Tämä ylläoleva fraasi on aika yksinkertainen, mutta se on myös oma näkemykseni mukaan tämä pitäisi olla suunta johon liigaa tulisi koko ajan kehittää, jotta pystyisimme paremmin taistelemaan kovempia liigoja vastaan.

Peli on ollut liigassa viime kausien aikana omasta mielestäni hiukan hidasta niin kuin moni seuraaja on nähnyt ja varmasti myös tästä oman mielipiteensä ilmaissut.

"Liikaa viivelähtöjä", "Liian hidasta," "Odottelua", "Eikö nämä uskalla pelata", "Mitä pelätään".

Tällaista saa monituiset kerrat lukea eikä se voi olla omasta mielestäni sattumaa.
Tosin olen kyllä sitä mieltä, että Liigaseurat ovat yrittäneet varsinkin edellisen päättyneen kauden aikana saada peliä nopeutettua ja sitä kautta vähentää seisoskelua ja odottelua.
Tämä omaan silmään on enemmän kuin tervetullut asia suomen liigalle, peli kun nopenee ja kehittyy koko ajan.
Peliä on nopeutettava mikäli meinaa jatkossa taistella Euroopan huippusarjoja vastaan toki siinä on riskinsä, koska kotimaisessa liigassa ollaan aikaisemmin vähän vähemmän suosittu ja yritetty iskostaa nopeampaa peliä mikä vuosien saatossa on näkynyt arvokisoissa eittämättä, mutta se riski on vain otettava ja alettava kehittää peliä enemmän nykyaikaan.
Itse ihailin esimerkiksi Ruotsin nopeaa suunnanmuutospeliä koko kevään MM-kisojen ajan ja se tuotti tulosta, myös Sveitsillä oli samoja elementtejä pitää olla yllätyksellinen ja nopea ratkaisuissa jos haluaa menestyä, maalin takana seisoskelemisella ei voita suuria näin voisin kuvitella.

 Itseilmaisun pelko

Liigan keskustelusta hypätään sitten siihen toiseen asiaan mistä lupasin puhua eli itseilmaisun pelosta, sekä mielipiteistä eri asioihin.

Kuten ylempänä kerroin kärsin itseilmaisun ja mielipiteiden sanomisen pelosta ja itse asiassa kun kirjoitin mielipiteeni tuohon ylös Liigan tilanteesta pelkään julkaista tätä tekstiä sen takia, että pelko on ollut läsnä koko elämäni ajan ihan tilanteista riippuen ja nyt kerron teille siitä hieman lisää.

Halu olla sosiaalinen- Mutta mikä tökkii?

Olen pienestä asti ollut hyvin arka ilmaisemaan täysin sata prosenttisesti itseäni sellaisena kun ihan oikeasti olen ja se on tehnyt elämästäni ajoittain todella hankalaa 

 Asia minkä olen itse nyt tässä parin viikon aikana huomannut on se, että minua ei enään terapoi paikallaan oleminen ja liika miettiminen, koska ajattelen paljon asioita enkä tiedä kuinka saisin tuotua oikealla tavalla fiiliksiä esiin juuri tietyissä tilanteissa milloin minulta niitä kysytään ja sen jälkeen kun tilanne on mennyt ohi vasta sen jälkeen tiedän mitä olisi pitänyt sanoa ja harmittelen sitä sitten itsekseni jälkeenpäin ja tämä pätee kaikkiin asioihin mitä kysytään.
Kaikki tämä varmasti johtaa siihen asiaan mistä kerroin heti ensimmäisessä postauksessani eli synnynnäiseen aivovaurioon.
Se vaikutti kehittymiseeni kiekon pelaamisessa ja myös monissa muissa asioissa, mutta luovuttaminen ei ollut vaihtoehto.
Vaikka tiedostan, että olen ihan tavallinen ihminen ja se on vain ominaisuus ja asia minussa jonka kanssa joutuu elämään niin silti pelkään sitä, että ihmiset huomaavat keskustellessa minun kanssani tai muissa tilanteissa että "tämä nuori herra tässä on jollain tavalla ihan erilainen kuin me muut että mikähän juttu tämä on"? 

Olen ollut tästä asiasta hiljaa
 oikeastaan koko elämän ajan kunnes en enään pystynyt sitä asiaa sisälläni kantamaan.
Pelkäsin miten jopa parhaat kaverini ja erityisesti tuttavat ottavat tämän tiedon vastaan minulta jos saisivat tietää.
Mieleeni hiipi muun muassa seuraavanlaisia kysymyksiä:

Mitä jos minulla ei ole enään kavereita?
Mitä jos minut hylätään sen takia että olen vähän erilainen?
Entä jos joudun olemaan aina yksin?
Kenelle kerron asioitani mitkä painavat?
Mitä jos minun seurani on tämän ansiosta yhdentekevää?

Avautuminen- Ymmärrystä ja kannustusta.

Lopulta tilanne meni sellaiseksi, että minun oli pakko puhua olin henkisesti lukossa ja myötäilin vain muita ihmisiä joka tilanteessa ja unohdin itseni kuuntelemisen ja sen mitä mieltä minä olen asioista menin vain muiden mielipiteiden mukaan.

Kerroin lopulta asiasta avoimesti ystäville ja tuttaville miltä minusta tuntuu ja siinä purkautui kyllä sitten kaikki se tuska, jota olin sisälläni käynyt mutta vaikka tämän tuntemuksen purkaminen on tärkeää vielä tärkeämpää oli se kuinka ystäväni ja muutkin tuntemani ihmiset ottivat tiedon vastaan.

"Hei rohkeaa kun uskalsit kertoa!"

"Olet hyvä juuri noin!"

"Et ole ainoa joka käy näitä läpi"

"Voit tulla aina puhumaan näistä asioista"

"Sussa on paljon hyvää"

Näitä sanoja kuullessani olin ihan sanaton ja hämilläni siitä, että kuinka paljon loppujen lopuksi ihmiset välittävät vaikka he eivät sitä suoraan aina näytäkään.

Kaikki suhtautuivat ymmärtäväisesti ja kannustivat minua olemaan juuri sellainen kuin olen ja tämä avautumisen pelko muuttuikin siinä silmän räpäyksessä helpotukseksi ja muut halusivat tukea ja auttaa siinä olen heille kaikille siitä ikuisesti kiitollinen.

Opetus tässä kaikessa on se, että älä jää yksin kantamaan asioita sisälläsi vaan puhu niistä jollekin.

Jos se on kavereillesi ongelma, että sinulla on joku erilainen ominaisuus, sairaus tai jokin muu asia jota et ole uskaltanut kertoa ja jäät sen takia yksin se ei todellakaan ole sinun vikasi!

He eivät silloin ole oikeita ystäviäsi eivätkä edes halua ymmärtää tilannettasi.

Tässä oli vähän erilainen blogi tällä kertaa ja toivon, että tämä saa sinut miettimään ystävien tärkeyttä.

Tue, auta, ole läsnä, kuuntele, ymmärrä, välitä ja viimeisenä se kaikkein tärkein:

Älä jätä ystävääsi koskaan yksin!

Hyvää sunnuntai-illan jatkoa ja olkaa toisillenne ystävällisiä.

Kiekkoprofessori

Joona