Sunnutaiblogi: Itseilmaisun pelko ja Liigan pelillinen kehityssuunta.

Hyvää sunnuntai iltaa jälleen kaikki jääkiekon ystävät!

Viikonloppu on lopuillaan ja sunnuntai on monelle ihmisille monesti se rauhoittumisen päivä, kun saa vain olla omassa rauhassaan omien ajatusten kanssa tai omien läheisten kanssa, se on hyvää terapiaa.
Monille tämä päivä on sellainen, että haluaa vain olla ja se toimii myös usein miten itselle erittäin hyvin.

Kerron teille tässä postauksessa hieman peloistani itseilmaisun suhteen, sekä siitä kuinka olen päässyt siitä yli.
Lisäksi pureudutaan hiukan liigan nykyiseen tilanteeseen missä peli omasta mielestäni tällä hetkellä menee mitkä asiat ovat hyvin ja mitä pitäisi parantaa.

Mutta ensin puran hiukan minun tuntojani liigan tämänhetkisestä kiekosta ja miten näen itse tilanteen.

Peli nopenee- Peli paranee

Tämä ylläoleva fraasi on aika yksinkertainen, mutta se on myös oma näkemykseni mukaan tämä pitäisi olla suunta johon liigaa tulisi koko ajan kehittää, jotta pystyisimme paremmin taistelemaan kovempia liigoja vastaan.

Peli on ollut liigassa viime kausien aikana omasta mielestäni hiukan hidasta niin kuin moni seuraaja on nähnyt ja varmasti myös tästä oman mielipiteensä ilmaissut.

"Liikaa viivelähtöjä", "Liian hidasta," "Odottelua", "Eikö nämä uskalla pelata", "Mitä pelätään".

Tällaista saa monituiset kerrat lukea eikä se voi olla omasta mielestäni sattumaa.
Tosin olen kyllä sitä mieltä, että Liigaseurat ovat yrittäneet varsinkin edellisen päättyneen kauden aikana saada peliä nopeutettua ja sitä kautta vähentää seisoskelua ja odottelua.
Tämä omaan silmään on enemmän kuin tervetullut asia suomen liigalle, peli kun nopenee ja kehittyy koko ajan.
Peliä on nopeutettava mikäli meinaa jatkossa taistella Euroopan huippusarjoja vastaan toki siinä on riskinsä, koska kotimaisessa liigassa ollaan aikaisemmin vähän vähemmän suosittu ja yritetty iskostaa nopeampaa peliä mikä vuosien saatossa on näkynyt arvokisoissa eittämättä, mutta se riski on vain otettava ja alettava kehittää peliä enemmän nykyaikaan.
Itse ihailin esimerkiksi Ruotsin nopeaa suunnanmuutospeliä koko kevään MM-kisojen ajan ja se tuotti tulosta, myös Sveitsillä oli samoja elementtejä pitää olla yllätyksellinen ja nopea ratkaisuissa jos haluaa menestyä, maalin takana seisoskelemisella ei voita suuria näin voisin kuvitella.

 Itseilmaisun pelko

Liigan keskustelusta hypätään sitten siihen toiseen asiaan mistä lupasin puhua eli itseilmaisun pelosta, sekä mielipiteistä eri asioihin.

Kuten ylempänä kerroin kärsin itseilmaisun ja mielipiteiden sanomisen pelosta ja itse asiassa kun kirjoitin mielipiteeni tuohon ylös Liigan tilanteesta pelkään julkaista tätä tekstiä sen takia, että pelko on ollut läsnä koko elämäni ajan ihan tilanteista riippuen ja nyt kerron teille siitä hieman lisää.

Halu olla sosiaalinen- Mutta mikä tökkii?

Olen pienestä asti ollut hyvin arka ilmaisemaan täysin sata prosenttisesti itseäni sellaisena kun ihan oikeasti olen ja se on tehnyt elämästäni ajoittain todella hankalaa 

 Asia minkä olen itse nyt tässä parin viikon aikana huomannut on se, että minua ei enään terapoi paikallaan oleminen ja liika miettiminen, koska ajattelen paljon asioita enkä tiedä kuinka saisin tuotua oikealla tavalla fiiliksiä esiin juuri tietyissä tilanteissa milloin minulta niitä kysytään ja sen jälkeen kun tilanne on mennyt ohi vasta sen jälkeen tiedän mitä olisi pitänyt sanoa ja harmittelen sitä sitten itsekseni jälkeenpäin ja tämä pätee kaikkiin asioihin mitä kysytään.
Kaikki tämä varmasti johtaa siihen asiaan mistä kerroin heti ensimmäisessä postauksessani eli synnynnäiseen aivovaurioon.
Se vaikutti kehittymiseeni kiekon pelaamisessa ja myös monissa muissa asioissa, mutta luovuttaminen ei ollut vaihtoehto.
Vaikka tiedostan, että olen ihan tavallinen ihminen ja se on vain ominaisuus ja asia minussa jonka kanssa joutuu elämään niin silti pelkään sitä, että ihmiset huomaavat keskustellessa minun kanssani tai muissa tilanteissa että "tämä nuori herra tässä on jollain tavalla ihan erilainen kuin me muut että mikähän juttu tämä on"? 

Olen ollut tästä asiasta hiljaa
 oikeastaan koko elämän ajan kunnes en enään pystynyt sitä asiaa sisälläni kantamaan.
Pelkäsin miten jopa parhaat kaverini ja erityisesti tuttavat ottavat tämän tiedon vastaan minulta jos saisivat tietää.
Mieleeni hiipi muun muassa seuraavanlaisia kysymyksiä:

Mitä jos minulla ei ole enään kavereita?
Mitä jos minut hylätään sen takia että olen vähän erilainen?
Entä jos joudun olemaan aina yksin?
Kenelle kerron asioitani mitkä painavat?
Mitä jos minun seurani on tämän ansiosta yhdentekevää?

Avautuminen- Ymmärrystä ja kannustusta.

Lopulta tilanne meni sellaiseksi, että minun oli pakko puhua olin henkisesti lukossa ja myötäilin vain muita ihmisiä joka tilanteessa ja unohdin itseni kuuntelemisen ja sen mitä mieltä minä olen asioista menin vain muiden mielipiteiden mukaan.

Kerroin lopulta asiasta avoimesti ystäville ja tuttaville miltä minusta tuntuu ja siinä purkautui kyllä sitten kaikki se tuska, jota olin sisälläni käynyt mutta vaikka tämän tuntemuksen purkaminen on tärkeää vielä tärkeämpää oli se kuinka ystäväni ja muutkin tuntemani ihmiset ottivat tiedon vastaan.

"Hei rohkeaa kun uskalsit kertoa!"

"Olet hyvä juuri noin!"

"Et ole ainoa joka käy näitä läpi"

"Voit tulla aina puhumaan näistä asioista"

"Sussa on paljon hyvää"

Näitä sanoja kuullessani olin ihan sanaton ja hämilläni siitä, että kuinka paljon loppujen lopuksi ihmiset välittävät vaikka he eivät sitä suoraan aina näytäkään.

Kaikki suhtautuivat ymmärtäväisesti ja kannustivat minua olemaan juuri sellainen kuin olen ja tämä avautumisen pelko muuttuikin siinä silmän räpäyksessä helpotukseksi ja muut halusivat tukea ja auttaa siinä olen heille kaikille siitä ikuisesti kiitollinen.

Opetus tässä kaikessa on se, että älä jää yksin kantamaan asioita sisälläsi vaan puhu niistä jollekin.

Jos se on kavereillesi ongelma, että sinulla on joku erilainen ominaisuus, sairaus tai jokin muu asia jota et ole uskaltanut kertoa ja jäät sen takia yksin se ei todellakaan ole sinun vikasi!

He eivät silloin ole oikeita ystäviäsi eivätkä edes halua ymmärtää tilannettasi.

Tässä oli vähän erilainen blogi tällä kertaa ja toivon, että tämä saa sinut miettimään ystävien tärkeyttä.

Tue, auta, ole läsnä, kuuntele, ymmärrä, välitä ja viimeisenä se kaikkein tärkein:

Älä jätä ystävääsi koskaan yksin!

Hyvää sunnuntai-illan jatkoa ja olkaa toisillenne ystävällisiä.

Kiekkoprofessori

Joona