Tärkeät palaset osa 3: Sami Rajaniemi Jukurit

Tervehdys ja hyvää perjantaita, sekä viikonlopun alkua kaikille tasapuolisesti!


Viikonlopun alku merkitsee minulle aina sitä, että voi unohtaa kaiken hetkeksi ja rentoutua arjen askareista.
Yritän levätä mahdollisimman paljon, jotta olisi taas täydessä iskussa maanantaina töihin palatessa.
Kerron nyt tähän postauksen alkuun muutaman asian, minkä olen huomannut tätä blogia kirjoittaessani.

Tämä kirjoittaminenkin on uskokaa tai älkää minulle lepoa arjesta, vaikka moni saattaisi ajatella asiaa toisin.
Kun avaan blogin ja alan kirjoitella, niin siihen vai uppoutuu ja sulkee kaikki muut asiat mielestään pois.
Minulle ei ole vielä tullut sellaista tilannetta kirjoittaessa näitä tekstejä, että siihen väsyisi tai se olisi minulle jollain tavalla vastenmielistä.
Sekin varmasti tulee vielä jossain vaiheessa väistämättä eteen, mutta toistaiseksi olen vain nauttinut.
Toki kirjoittamisesta ei pidä missään vaiheessa ottaa itselleen taakkaa, koska silloin se menee väkisin puurtamiseksi etkä saa siitä itse juuri mitään irti.

Kiekosta puhuminen ja seuraaminen tavalla tai toisella on minulle vapaa-ajan henkireikä ja rentoutumiskeino.
En lähes koskaan koe, että kiekko alkaisi minua väsyttämään tai jollain tavalla ahdistamaan.
Sillä saan ajatukset muualle ikävistä tai vastenmielisistä asioista.
Suosittelen kaikille jotka painivat tunteidensa kanssa tai jotka eivät oikein pysty kertomaan asioita avoimesti, niin ala kirjoittamaan ajatuksia paperille.
Olen itse erittäin huono kertomaan yleensä tunteistani ja ajatuksistani suoraan toisille ja se on minun yksi suurista heikkouksistani, mutta yritän päivä päiviltä kehittyä avoimemmaksi ihmiseksi ja uskaltaa ilmaista ajatuksiani.
Tämä kirjoittaminen on minulle siksi juuri hyvä juttu, koska tässä saan omia ajatukseni paljon paremmin esille ja pystyn ne purkamaan tällä tavalla huomattavasti paremmin, kuin suorassa keskustelutilanteessa.
Tämä on minulle erittäin hyvä alku avoimuutta ajatellen ja koen myös itse kehittyväni tällä tavalla avoimemmaksi.
Se että saisin tuotua omia ajatuksiani paremmin esille tästä ruudulta oikeisiin tilanteisiin on vielä minun osaltani vaiheessa, mutta sitä kohti ollaan jo menossa hyvää vauhtia.
Aluksi tämän kiekkobloginkin aloittaminen tuntui minusta ahdistavalta ja pelottavalta, koska pelkäsin sitä miten esimerkiksi oma lähipiirini ja myös muut ihmiset teksteihini suhtautuvat.
Tähän mennessä palaute jota olen tästä blogistani saanut, on ollut myönteistä ja kehuvaa.
Epäilin aluksi omia kykyjäni tässä hommassa niin kuin varmasti moni muukin ihminen miettii omia kykyjään, joka on aloittamassa jotain uutta asiaa.
Mutta saan kaikesta huolimatta tästä kirjoittamisesta paljon irti ja jatkan tätä niin kauan, kun se vaan tuntuu hyvältä.


Mutta nyt mennään päivän aiheeseen, joka on jälleen uusi osa juttusarjasta Tärkeät Palaset. 
Vuorossa on tänään kolmas osa ja käsittelyssä Mikkelin Jukurien veräjänvartija Sami Rajaniemi.

Mikkelistä vastuuta ja nousu kärkitorjujien joukkoon.

25-vuotiaan Rajaniemen siirto Jukureihin kaudelle 2016-2017 oli omiin silmiini erittäin hyvä suunta kehityksen kannalta ja Mikkeliläiset saivat hyvän vahdin.

Kahden edellisen kauden näytöt puhuvat kovaa kieltä Rajaniemen otteista maalin suulla.

Jukureissa molemmilla kausilla yli 90 prosentin varmuudella kiekkoja torjunut vahti on eittämättä jälleen ehkä se Jukurien tärkein yksittäinen pelaaja menestyksen kannalta alkavalla kaudella.

Itse ihmettelen sitä, että kuinka Jukurit on vielä saanut pidettyä tällaisen veräjänvartijaan riveissään.

Kausi oli Jukureille toki erittäin vaikea, mutta siitä huolimatta Rajaniemi oli pelaaja, joka piti Mikkeliläisiä pystyssä ja taistelussa mukana melko loppuun saakka.

Rajaniemi on torjunut kiekkoja yli 90 prosentin varmuudella kaudesta 2015-2016 lähtien.

Siksi pidän itse hiukan ihmeellisenä sitä, että Rajaniemi valitsi edelleen seurakseen Jukurit.

Totta kai on mahdollista, että vahti koki itse haluavansa jäädä vielä Mikkeliin ja se on Jukureille lottovoitto.

Kovaa kuormitusta.

Rajaniemi on joutunut kahden viime kauden aikana valtavaan kiekkosateeseen, eikä se varmasti hellitä myöskään alkavalla kaudella.

Hän on kuitenkin todistanut liigaa seuraavalle väelle, että pystyy torjumaan illasta toiseen kovalla tasolla ja on vakuuttanut otteillaan myös allekirjoittaneen.

Olin itse melko varma että Rajaniemi siirtyy muualle päättyneen kauden jälkeen, mutta toisin kävi.
Luulisin, että Rajaniemellä oli varmasti kysyntää muuallakin ja omaan näkemykseeni peilaten Jukurit sai pidettyä juuri tärkeimmän yksittäisen pelaajansa ensi kauden joukkueessaan.
Rajaniemen torjuntalukemat viime kaudella nousivat jokaisessa ottelussa 30-40 torjunnan väliin.
Välillä ajattelin että nyt kyllä tulee veskarille liikaa kuormaa, kun torjuu tuollaisia määriä lähes joka ottelussa ja hän on kuitenkin kahden edellisen kauden aikana ollut aloittavana maalivahtina 120 runkosarjan ottelusta 102 kertaa.
Tällainen pelitahti on erittäin kova mutta se pitää vain väistämättä taas jaksaa, jos Mikkeliläiset mielivät taistella viimeisistä pudotuspelipaikoista.
Maalivahtipellin Jukureiden mahdollisuudet pudotuspeleihin eivät mielestäni ole liigassa pelaamisen aikana koskaan kaatuneet eivätkä tule kaatumaan alkavallakaan kaudella, jos Rajaniemi pelaa omalla tasollaan.
Rajaniemi on yksi liigan selkeimmistä ykkösvahdeista omassa seurassaan ja oman näkemykseni mukaan jos hän joutuu kauden aikana pidemmäksi ajaksi huilaamaan niin saattaa olla, että pelien voittaminen muuttuu entistäkin vaikeammaksi.
Jos Rajaniemi pysyy terveenä ainakin lähes koko kauden ja pääsee samanlaiseen iskuun kuin aikaisemminkin, on hän juurikin ehkä se tärkein palanen Jukurien tarinaa ja menestysmahdollisuuksia.

Käykö kuorma liian raskaaksi?

Rajaniemi on pelannut kahden edellisen kauden aikana hirmuisen määrän otteluita.

Antaisinkin alkavalla kaudella enemmän vastuuta toiselle vahdille Juhana Aholle.

Aho on jäänyt todella pienelle vastuulle, eikä minun mielestäni todellakaan ansaitusti.

Tällöin Rajaniemi saisi vetää edes vähän happea ja saattaisi olla vielä paremmassakin vireessä, kun tärkeimmät pelit saadaan käyntiin.

Odotan vain sitä, että koska kuorma käy vahdille liian raskaaksi.

Toistaiseksi kuitenkaan ei ole merkkejä siitä, että Rajaniemi olisi loppuun palanut ja se jos mikä on Jukureille erittäin tärkeä asia.
Rajaniemi tulee mitä luultavimmin pelaamaan alkavallakin kaudella lähes aina, kun vaan on terveiden kirjoissa.
Alkavankin kauden menestyminen on oman näkemykseni edelleen suurimmilta osin Rajaniemen harteilla mutta jos hän pelaa edelleen tasolla jolla on nyt ollut, niin menestys ei ainakaan jää kiinni tolppien välistä.


Tässä oli tämänkertainen postaus ja Tärkeiden Palasten osa.

Seuraavassa osassa hypätään Kuopioon KalPan kyytiin ja otetaan käsittelyyn paluun liigaan tehnyt Jaakko Rissanen. 

Hyvää viikonlopun alkua kaikille ja muistakaa nauttia!

Kiekkoprofessori
Joona